Pipo tupsulla

Viime talven neuloin työlleni pipon. Ja serkkutytön oli saatava samanlainen. Siispä tein sellaisen hänelle syntymäpäivälahjaksi. Sisälle laitoin vielä trikoosta vuoren.

Ja onhan se isä minullakin

Värien sekoitteleminen on ihanaa. Vois melkeen vaan tehdä sitä ilman että värejä käyttääisi mihinkään. on hauskaa seurata kuinka sinisestä ja punaisesta tuleekin yhdessä violettia. Tämän on huomannut myös neitokaiseni. Hän jopa toivoi saavansa sellaiset vesivärit joissa olisi VAIN päävärit: kaksi sinistä kaksi punaista ja kaksi keltaista. Eli ei mitään ylimääräistä. Niin näistähän ne kaikki värit sitten löytyvätkin. Ihanaa!

Työkaveriltani sain aivan loistavan vinkin isänpäivälahjaksi. Auton lumiharja... siis se sellainen puinen + maalia +lapset. Ja se on siinä. Meillä piti tuo lumiharja jakaa teipillä kahtia, jotta molemmilla oli oma maalausalue. Tyttären tyyli oli hieman tarkempaa ja mietitympää ja aikaakin meni kohtuullisen kauan. Pojalla 5v ei kauaa nokka tuhissut kun homma oli valmis.

 Kortin tein tällä kertaa itse, koska lapset olivat kaiken luovuuden jo antaneet harjalle.

Isänpäivä paita

Meillä lapset ihmettelivät tuossa taannoin, että miksi vanhemmilla on kolme päivää jolloin he saavat lahjoja, mutta lapsilla vaan kaksi. Niin enpäs ole tuota tullut koskaan ajatelleeksi. Syntymäpäivä, joulu ja äitien-/isänpäivä, mutta lastenpäivänä ei lahjota lapsia. Hmm! Mutta tästä huolimatta lasten mielestä on ihana tehdä jotain isälle näin isänpäiväksi. 

Tyttärelle tuli alkuviikosta hätä, kun opettajien retaleet olivat järjestäneet koulutuspäivän itselleen juuri silloin, kun hänellä olisi ollut käsitöitä ja suunnitelmissa oli ollut isänpäivälahjan valmistaminen. Äidin pienet ajatusnystyrät laitettiin kovalle koetukselle, kun alettiin miettiä mitä voitaisiin kotosalla keksiä isälle lahjaksi. Ja ehkä haastavinta oli keksiä jotain mikä kelpasi myös neiti 9 v:lle. Lopulta päädyttiin paidan tuunaukseen. Tyttö suunnitteli kuvion, joka paitaan tehtiin aika huikeilla tekstiilikuviokankailla (pinta on samettimainen). Tai miksi nyt noita kutsutaankaan. Tuollaisia tarttui matkaan käsityömessuilta. Nyt ne pääsivät testaukseen. 

Kuvio suunniteltiin ensin pikkupaperille, sitten piirrettiin malli isommalle paperille oikeaan (toteutettavaan) kokoon ja sitten piirrettiin vielä tuohon siirtokankaalle kohdat joista leikellään. Kangas kiinnitettiin silittämällä. Aika hieno tuli ja loppukäyttäjäkin oli tyytyväinen.

Tää viimenen kuva oli niin veikee. En edes huomannut isän ja tyttären samanlaista asentoa kuvatessani. Ei oo omena kauas puusta pudonnut, hih! Siinä ihmetellään kuinka isänpäivä kääretorttu valmistuu neitokaisen tekemänä.