Joulupaketteja

Joulun aika on aikaa jolloin saa lahjoa ja muistaa läheisiä ihmisiä. Tänä vuonna melko monta pientä lahjaa on piilotettu tällaisiin pieniin rasioihin. Kokoa on aika helppo muuttaa paperikoon mukaan. Tämä alla oleva paketti sisälsi korun ystävälleni joka on auttanut monesti pienissä pulmissa. Rasia on tehty n. 10*15 kokoisesta paperista.

Pojan päiväkotiryhmän hoitajat (sekä aattona käynyt joulupukki) saivat tällaiset suklaapussukat.

Poistin nimet kuvasta... vaikka pojan nimi oli kyllä ihanan taiteellinen.

Joulu tulee tänäkin vuonna

Tänä vuonna (kuten niin monta kertaa aiemminkin) ajattelin, että joulun alla en ala stressaamaan. Valmistelen asioita hyvissä ajoin ja nautin joulun tulosta. Mutta niinhän siinä kävi, että hermot meni jo alkuunsa. Kaikki tuntui kerääntyvän niskaan. Kaikki tapahtui yhtä aikaa ja paine kävi vain suuremmaks ja suuremmaksi. Kunnes se ryöppysi ylitse, kun se viimeinen ylimääräinen tippa tipahti ämpäriin. Ja silloin huomasin, että nyt pitää höllätä. Joulukortit ulkoistin lapsille, suurimmaksi osaksi. Siivoukseenkin sain tottuja avuksi. Ja lopulta huomasin että kyllähän tästä joulu saadaan aikaan. Ihan ilman hösötystäkin.

Ihanaa joulun aikaa kaikille!

Numeroitu kortti

Synttärit eli syy tehdä kortti. YES! Ja tällainen siitä tuli tällä kertaa. Saaja 9 v. kummipoika ei ehkä ihan huomaa kaikkia hienouksia, mutta itse olen iloinen että sain suhteellisen yksinkertaiseen korttiin upotettua monta sellaista asiaa joita olen halunnut kokeilla korteissa tai skräppäyksessä.

Teippi tuo paperiaskartelun viimeaikojen trendi tuote ihastuttaa ja vihastuttaa minua. se on ihanaa, mutta niin vaikeeta käyttää. Nyt sitä sain käytettyä hieman. Eli siis nuo vihreät pilkulliset nauhat. Etusivulla on samasta paperista kuin pohjapaperi tehty yksinkertaistetut kirjaimet, jotka olen saanut erottumaan pohjalle liimatun mustan paperin avulla.

Toiselta puolelta löytyykin sitten numeropaperia. Nää on ihania. Ja oon haaveillut pitkääntämän käytöstä. Nyt se pääsi tähän korttiin. Ja päivän tärkein numero on tietty ympyröitynä.

Pitäisi vai saisiko sittenkin

Sinne, tänne, tuonne. Siltä on tuntunut viime aikoina. Joka viikko, joka päivä johonkin suuntaan kotona on käyty vaan tankkaamassa joko ruokaa tai unta. No ei ehkä ihan näin rajusti, mutta väsy tässä on tullut. Nyt tuli pakko pysähdys, kun mahatauti kaatoi rouvan vällyjen väliin ja oli pakko vaan olla, kun muuhun ei pystynyt. Se pistää miettimään, kuinka ihanaa on olla kunnossa ja pystyä menemään. Vaikka tämä joulunalus onkin sellaista suhaamista suuntaan ja toiseen, niin onhan siinä kuiten oma tunnelmansakin. Pitää vain osata asennoitua asioihin oikein... sopivassa mittakaavassa. Ei se nyt ole niin vakaavaa jos joku juttu menee mönkään. Eikä ne piparitkaan ihan pakollisa ole. Ja muistaa nauttia. Mietinkin juuri kuinka innolla odotan huomista ja tytön tanssiesitystä joulujuhlassa. Nää on niitä parhaita hetkiä, joista on nautittava niin kauan kuin niitä riittää. Voi kun me kaikki muistettais nauttia niistä iloisista hetkistä, koettais ne suurina hetkinä. Ja ne ikävämmät asiat vois kokea pienempinä, ei niin tärkeinä ja maata mullistavina.

Tässä alla pari kuvaa tapahtumista jotka ovat viime aikoina tuottaneet iloa minulle. Ekaksi työreissu Kööpenhaminaan. Ihana reissu, jossa kaikki ei mennyt ihan nappiin, mutta seura oli mukavaa ja mieleen jäi mukavia muistoja. Ja jälkimmäisenä joulumyyjäiset joihin lähdin ystäväni houkuttelemana. Seura oli jälleen ensiluokkaista ja oli ihana seurata ihmisvilinää (ei muistella sitä että koruja meni kaupaksi tasan 1 kappale, ja senkin osti työkaveri). 

Ihanaa joulun odotusta! Ja positiivista elämänasennetta!