Unelmoiden uuteen kotiin

Pika pikaa tehty kortti vuokra-asuntoon muuttaneelle tuttava perheelle, joka etsii sitä unelmien kotiaan. Kukkaset on ommeltu kiinni korttipohjaan... kun sattui olemaan ompelukone esillä :). Lisäksi sielä on pilviä ja perhosia. ja tuo dreams-teksti on jotain metallia.

ja tällähän voi osallistua Amalian Intohimona askartelu-haasteeseen . Eli tästähän löytyy kesä, kukkanen (no juu vähän useampikin) ja perhonen (no ok niitäkin on monikossa)

 

 

Kierrätystä

Tytär oli alkukesästä käsityöleirillä (käsityöleiri... ei käsityöleiri :) ). Viikon verran se sielä teki vaikka mitä ihanuuksia, mm. putkihuivin beigestä matonkuteesta. Ihana! Tekniikkana oli naulakkovirkkaus. Ja kuulin tällä viikolla ohjaajan suusta (johon sattumalta törmäsimme), että hän oli ollut yllättynyt kun alakoululainen innostui tuosta väristä ja kehui vielä neitiä todella näppärä sormiseksi, kun oli saanut huivin päivässä valmiiksikin (toisin kuin muut).

No tästä innostuneena (ja siihen pettyneenä ettei äiti saanutkaan tuota huivia), jouduin itse hommiin. Pihalta kaivettiin lauta, miehen laatikoista ruuvit ja ruuviväännin. Ruuvit tasaisin (tai no melko tasaisin) välein palikkaan kiinni ja volaa.... naulakko on valmis. Lisäksi ostin kauppareissulla lähimarketin lankahyllystä teemaan sopien kerän kierrätyspuuvillalankaa (Novitan Hanko). Tytär opasti äidin alkuun ja niin sitä sitten alkoi lanka pyöriä itsetehdyssä naulakossa.

Muutaman illan tämän kanssa värkkäsin. Nyt mulla on sitten ihan oma tuubihuivi. Pituutta on sen verran reippaasti että menee ihan hyvin kolme kertaa kaulalle.

Huivi naulakossa...

Ja valmiina...

Onpas muuten vaikea koittaa kuvata itseä peilin kautta järjestelmäkameralla.

Synttärihulinaa

Synttärit. Eli erittäin hyvä syy juhlia... ja paljon. Meillä on meneillään esikoisen 9. v synttärit. Kolmen päivän juhlaputki. Tyttöjä hyörii nurkissa puolisen kymmentä melkeen joka päivä. Kakkua ei oo, kun sitä ei kuulemma tarvita. Sen korvaa kermalla koristellut muffinit... vai kuppikakuiksikos näitä nykyään kutsutaan. Mikähän ero niillä muuten on?

Ja oli kyllä lauantaina niin ihana kuulla naapurin rouvan suusta kuinka heidän tyttönsä oli ihastellut synttäreiden jälkeen kuinka kaverin äiti harrastaa askartelua. Ja oli todennut että " Eksääkin äiti vois harrastaa askartelua?" Ihanaa!

Mansikka muffinsseja kermalla ja koristeilla

Askartelu näkyi synttäreiden ohjelmassa. Lauantaina tuunattiin tulitikkuaskeista korurasiat ja tietty tehtiin sinne korutkin helmistä. Kortteja tuli vinopino... tosin niistä ei kerennyt ottaa kuvia.

Ja sunnuntaina tehtiin piipunrasseista, kreppipaperista ja hamahelmistä perhosia.

Olen kyllä sitä mieltä, että näin kahteen tai useampaankin osaan jaettuna synttärit on toimineet erittäin hyvin. Ihan hirveetä hulinaa ei ole päässyt syntymään. Ja askartelusessiotkin ovat pysyneet miellyttävinä ohjelmanumeroina.

On ne oikeestaan aika ihania noi alakouluikäset. Ihana katella kuinka innossaan ne on käsillä tekemisestä. Osa on jopa todennut harmissaan, että kotona ei ole liimaa tai jotain muuta askartelujuttua, muuten olis kuulemma kiva tehdä kotonakin jotain tällaista. Meidän perheen naperot tuskin joutuvat koskaan sanomaan ettei askarteleminen onnistuis kotona. Siitä pitää huolen äidin valtava ylitsepursuava askartelutarvikevarasto :).

Hauskaa kesää

Vihdoin ja viimein tuli lämmintä... siis oikee kesä... vaikka kesäkuu menikin jo. Mutta ei se mitään nythän se lomakin alkoi. Ennen loman alkua halusin yllättää tuttavani extemporee lähetetyllä kortilla ja kuulumisilla. Eli ei siis mitään varsinaista syytä, ainoastaan se syy että joskus on kiva yllättää ihmisiä :) Ja taisin siinä onnistua.

Tunnelmointia Juhannuksesta

Juhannus: mökkeilyä, rentoa menoa, räsymattoja, kukkia, kalastusta, aamiainen aurinkoisella lasikuistilla, valokuvaamista, lasten leikkejä ja kaikkea muuta. Eli tunnelmia olkaa hyvä.

Bayblade ja pienen pojan into

Varmaan viis kampausta päivässä

 

Kalaa laiturinnokasta

Kukkia kukkia kukkia

Lomalaisen paluu blogimaailmaan

 Kiirettä, väsymystä, vauhtia ja liikaa tekemistä.... tää ehkä kuvaa viime aikaista menoa tämän tyttösen elämässä. Niin työ kuin perhe-elämäkin on viime aikoina ollut enemmän tai vähemmän matalaliitoa. Olen jopa ollut huolissani siitä kuinka vähän on kerennyt/jaksanut värkkäillä mitään kivaa. Mutta nyt tuli muutos. Nyt alkoi LOMA. Ihanaa! Jospa nyt olisi aikaa tehdä jotain kivaakin.

Muutaman kortin olen tässä blogihiljaisuuden aikana tehdä. Ekat kolme vihreää korttia ovat samalla kaavalla tehtyjä kiitoskortteja ihanille päivähoitajille, jotka ovat jaksaneet talven juosta meidän nuorimmaisen perässä.

Ja nämä kaksi alimmaista menivät kahdelle nuorelle neidille syntymäpäiväkortteina. Sankareiden huikeat ikälukemat olivat 1 ja 3. Ihania tyttösiä! Ylimmästä kortista suttasin kuvankäsittelyssä nimen pois... jätetään saajan nimi salaisuudeksi. Alemman kortin vihreäpöksyinen pupu oli jokin puinen pääsiäiskoriste... sopi minusta kivasti tuohon. Ja mä niiin ihanstuin tuohon kartonkiin jossa on hirsiseinää. Ihan lemppari!