Kiitos ja onnea, eipä mulla muuta

Pari korttia jälleen. Ensimmäinen meni pojan opettajille kiitokseksi ensimmäisestä kouluvuodesta. Kortissa on mukana siis kiitoslahja opettajalle:lyijykynä ja muistilappuja. Mediassa kun on ollut paljon juttua siittä miksi opettajille annetaan lukuvuoden lopussa kaikenlaista. Ja kuinka osa opettajista on turhautunut lahjoista. Ajattelin että kynä ja muistilaput voi helposti ottaa käyttöön. Tai jos ei miellytä niin ei oo hankala hävittää.

Toinen kortti meni pojan kaverille syntymäpäiväkortiksi. Tähän vielä lisättiin sankarin nimi tuon onnea-tekstin alle. Eli ajatus olisi että tekstit on kirjoitettu grafittina seinälle. Samaan tyyliin on lähtenyt pari muutakin korttia. Olen ihan ihastunut tuohon InkaGold-väriin, jolla on siis tehty nuo tiilien hopeanharmaat korostukset.

Mummu-kassi

Oliko se niin, että parhaat ideat syntyvät viime tipassa. Niin kävi ainakin tällä kertaa äitienpäivälahjan kanssa. Olin jo vakaasti kaatumassa kukkalinjalle, kun sain sunnuntaiaamuna idean mummu-kassista. Oli onni, että joskus on tullut hamstrattua askartelutarvikkeita. Kaapista löytyi valmiiksi ommeltu kassi ja laatikosta kangastusseja. Lapset kirjoittelivat muutamat mummu-tekstit. Etenkin poika oli hyvinkin innoissaan kirjoittelemisesta. Ja itse kirjoittelin loput sanat.

 

Ja kortti on ns. helistinkortti. Eli tuon punaisen laatikon kohdalla on ikkuna ja ikkunan takana liikkuu kutistemuovista leikattuja kukkia ja sydämiä.

Varastojen tuhoamista ja tuotoksia

Olen yrittänyt totutella Silhouette Cameon käyttöön. Sillä kun saisi melkeenpä minkälaisia kuvioita tahansa paperista. Sen lisäksi olen yrittänyt aika surutta käytellä paperi- ja askartelutarvikevarastojani tyhjemmäksi, myös niitä lemppareita. Tässä pari korttia näiden tuotoksena.

Oranssin kortin kukkaset on leikelty Silhouette Cameolla oranssista Disstres collectionin paperista, jota voi mm. hioa hiekkapaperilla ja alta paljastuu toinen väri. Tässä tapauksessa väri oli muutaamaa astetta päälyväriä vaaleampi oranssi. Aivan ihanaa paperia. Samasta paperista on myös kirjaimet ja tuo "liehuva viiri".

Ja alla olevassa korttipohjassa oli valmiiksi hammasrattaita joista osa oli pinnoitettu kiiltävällä aineella. Tähän lisäilin Wysinankasta joskus kauan kauan tilaamiani pahvisia hammasrataskuvioita.

Polvisukat

Menneenä talvena valmistui neljät villasukat. Tässä on niistä viimeisimmät. Malli on mukaelma Suuressa käsityö -lehdessä nähdystä sukkamallista (lehti on nyt hukassa, joten en muista numeroa). Tein tällaisia itseasiassa talven aikana kahdet. Toiset annoin äidilleni joululahjaksi. Joulun jälkeen neulontainnostus laantui, ja teki todella tiukkaa saada nämä omat valmiiksi. Mutta siinä ne nyt on, ja on muuten ihanat.

Kortti nro 10

Sain ystävältäni hauskan vihjeen numeroida vuoden aikana tehdyt kortit. Pitääpä kokeilla. Tässä tämän vuoden kortti nro 10. Ja se lähti juuri tälle kyseiselle ystävälle kirjeen kera.

Ystävä hyvä

Ystävyys, mikä ihana syy tehtailla kortteja. Tänä vuonna tein puolisen kymmentä korttia. Kaikki ei olleet samanlaisia, mutta ehkä suurimpana yhteisenä tekijänä oli teksti. Kynän viiva ja paksuus, erillaiset tekstityylit, erillaiset kynät jne. ovat kiehtoneet minua viime aikoina. Tässä kuva yhdestä kortista, joka lähti tärkeälle ihmiselle.

Tiedän että blogi on ollut pitkään ruususen unessa. Toivottavasti saisin tässä kevään aikana vihdoin heräteltyä sen ja lisäiltyä tänne kuvia tuotoksistani. Kaikenlaista on tullut tehtyä, mutta kuvia ei ole tullut aina otettua, saati että olisin niitä vähäisiä kuvia julkaissut. Blogini ei varmastikkaan ole kovin luettu, mutta on todella ihana kuulla, kun joku on lukenut blokkauksiani tai kyselee livenä miksi blogia ei ole päivitetty.

Kengän kuvia ja aikaisia aamuja

Arkea, monenlaista. Kotia, töitä, lapsia, siirtymistä paikasta toiseen hirmuisella kiireellä. Välillä pitää pysähtyä ja muistuttaa itselle: rauhoitu, muista hengittää. Tätäkö ne ovat ne ruuhkavuodet. Muistaisinpa nauttia pienemmistäkin asioista, ottaa aikaa itselle ja suoda itselle irtiottoja arjesta.

 

Tätä nämä alla olevat skräppisivut kai kuvastavat. Muistutuksia arjen irtiotoista.

 

Ensimmäinen sivu lasten kanssa tehdystä retkestä (pitäis harrastaa enemmänkin). Minun ja tyttären jalat kadulla. Lapset. Niinpä niin! Haastavia hetkiä, ihania keskusteluita, yhdessäoloa, iloa, naurua, kiukkua ja kaikkea. Mielialanvaihteluita äärilaidasta toiseen. Hetkiä jolloin mikään ei kelpaa ja toisessa hetkessä olet "maailman paras äiti". Pitää pysyä tässä hetkessä, nauttia joka hetkestä. Aika kuluu, lapset kasvaa ja mikään ei ole pysyvää. Tämä hetki on jo kohta eilinen. Muisto, joka toivottavasti säilyy.

 

Ja toisen kuvan sektorimatka Tallinnaan oli mahtava irtiotto arjesta (vaikkakin sisälsi myös töitä... mutta myös naurua rutkasti). Ei haittaa vaikka joutui nousemaan aamulla aikaisin, jotta kerkesi aamukuuden koneeseen tai nukkui vähän ja huonosti. Mukaan tarttui kuitenkin uusia juttuja, joita on kiva muistella/naureskella vielä pitkään.

 

Pitäisi enemmän ripotella vuoden varrelle sellaisia arjesta poikkeavia juttuja. Ei liikaa, eikä välttämättä liian suuria. Pieniä piristyksiä. Niin ku vaikka tämän päiväinen uusi väri ja muoto hiuksissa. Nautitaan!