27.12.2012

Joulupaketteja

Joulun aika on aikaa jolloin saa lahjoa ja muistaa läheisiä ihmisiä. Tänä vuonna melko monta pientä lahjaa on piilotettu tällaisiin pieniin rasioihin. Kokoa on aika helppo muuttaa paperikoon mukaan. Tämä alla oleva paketti sisälsi korun ystävälleni joka on auttanut monesti pienissä pulmissa. Rasia on tehty n. 10*15 kokoisesta paperista.


Pojan päiväkotiryhmän hoitajat (sekä aattona käynyt joulupukki) saivat tällaiset suklaapussukat.

Poistin nimet kuvasta... vaikka pojan nimi oli kyllä ihanan taiteellinen.


22.12.2012

Joulu tulee tänäkin vuonna

Tänä vuonna (kuten niin monta kertaa aiemminkin) ajattelin, että joulun alla en ala stressaamaan. Valmistelen asioita hyvissä ajoin ja nautin joulun tulosta. Mutta niinhän siinä kävi, että hermot meni jo alkuunsa. Kaikki tuntui kerääntyvän niskaan. Kaikki tapahtui yhtä aikaa ja paine kävi vain suuremmaks ja suuremmaksi. Kunnes se ryöppysi ylitse, kun se viimeinen ylimääräinen tippa tipahti ämpäriin. Ja silloin huomasin, että nyt pitää höllätä. Joulukortit ulkoistin lapsille, suurimmaksi osaksi. Siivoukseenkin sain tottuja avuksi. Ja lopulta huomasin että kyllähän tästä joulu saadaan aikaan. Ihan ilman hösötystäkin.

Ihanaa joulun aikaa kaikille!


2.12.2012

Numeroitu kortti

Synttärit eli syy tehdä kortti. YES! Ja tällainen siitä tuli tällä kertaa. Saaja 9 v. kummipoika ei ehkä ihan huomaa kaikkia hienouksia, mutta itse olen iloinen että sain suhteellisen yksinkertaiseen korttiin upotettua monta sellaista asiaa joita olen halunnut kokeilla korteissa tai skräppäyksessä.

Teippi tuo paperiaskartelun viimeaikojen trendi tuote ihastuttaa ja vihastuttaa minua. se on ihanaa, mutta niin vaikeeta käyttää. Nyt sitä sain käytettyä hieman. Eli siis nuo vihreät pilkulliset nauhat. Etusivulla on samasta paperista kuin pohjapaperi tehty yksinkertaistetut kirjaimet, jotka olen saanut erottumaan pohjalle liimatun mustan paperin avulla.


Toiselta puolelta löytyykin sitten numeropaperia. Nää on ihania. Ja oon haaveillut pitkääntämän käytöstä. Nyt se pääsi tähän korttiin. Ja päivän tärkein numero on tietty ympyröitynä.


Pitäisi vai saisiko sittenkin

Sinne, tänne, tuonne. Siltä on tuntunut viime aikoina. Joka viikko, joka päivä johonkin suuntaan kotona on käyty vaan tankkaamassa joko ruokaa tai unta. No ei ehkä ihan näin rajusti, mutta väsy tässä on tullut. Nyt tuli pakko pysähdys, kun mahatauti kaatoi rouvan vällyjen väliin ja oli pakko vaan olla, kun muuhun ei pystynyt. Se pistää miettimään, kuinka ihanaa on olla kunnossa ja pystyä menemään. Vaikka tämä joulunalus onkin sellaista suhaamista suuntaan ja toiseen, niin onhan siinä kuiten oma tunnelmansakin. Pitää vain osata asennoitua asioihin oikein... sopivassa mittakaavassa. Ei se nyt ole niin vakaavaa jos joku juttu menee mönkään. Eikä ne piparitkaan ihan pakollisa ole. Ja muistaa nauttia. Mietinkin juuri kuinka innolla odotan huomista ja tytön tanssiesitystä joulujuhlassa. Nää on niitä parhaita hetkiä, joista on nautittava niin kauan kuin niitä riittää. Voi kun me kaikki muistettais nauttia niistä iloisista hetkistä, koettais ne suurina hetkinä. Ja ne ikävämmät asiat vois kokea pienempinä, ei niin tärkeinä ja maata mullistavina.

Tässä alla pari kuvaa tapahtumista jotka ovat viime aikoina tuottaneet iloa minulle. Ekaksi työreissu Kööpenhaminaan. Ihana reissu, jossa kaikki ei mennyt ihan nappiin, mutta seura oli mukavaa ja mieleen jäi mukavia muistoja. Ja jälkimmäisenä joulumyyjäiset joihin lähdin ystäväni houkuttelemana. Seura oli jälleen ensiluokkaista ja oli ihana seurata ihmisvilinää (ei muistella sitä että koruja meni kaupaksi tasan 1 kappale, ja senkin osti työkaveri). 



Ihanaa joulun odotusta! Ja positiivista elämänasennetta!

11.11.2012

Pipo tupsulla

Viime talven neuloin työlleni pipon. Ja serkkutytön oli saatava samanlainen. Siispä tein sellaisen hänelle syntymäpäivälahjaksi. Sisälle laitoin vielä trikoosta vuoren.





Ja onhan se isä minullakin

Värien sekoitteleminen on ihanaa. Vois melkeen vaan tehdä sitä ilman että värejä käyttääisi mihinkään. on hauskaa seurata kuinka sinisestä ja punaisesta tuleekin yhdessä violettia. Tämän on huomannut myös neitokaiseni. Hän jopa toivoi saavansa sellaiset vesivärit joissa olisi VAIN päävärit: kaksi sinistä kaksi punaista ja kaksi keltaista. Eli ei mitään ylimääräistä. Niin näistähän ne kaikki värit sitten löytyvätkin. Ihanaa!

Työkaveriltani sain aivan loistavan vinkin isänpäivälahjaksi. Auton lumiharja... siis se sellainen puinen + maalia +lapset. Ja se on siinä. Meillä piti tuo lumiharja jakaa teipillä kahtia, jotta molemmilla oli oma maalausalue. Tyttären tyyli oli hieman tarkempaa ja mietitympää ja aikaakin meni kohtuullisen kauan. Pojalla 5v ei kauaa nokka tuhissut kun homma oli valmis.




 Kortin tein tällä kertaa itse, koska lapset olivat kaiken luovuuden jo antaneet harjalle.


Isänpäivä paita

Meillä lapset ihmettelivät tuossa taannoin, että miksi vanhemmilla on kolme päivää jolloin he saavat lahjoja, mutta lapsilla vaan kaksi. Niin enpäs ole tuota tullut koskaan ajatelleeksi. Syntymäpäivä, joulu ja äitien-/isänpäivä, mutta lastenpäivänä ei lahjota lapsia. Hmm! Mutta tästä huolimatta lasten mielestä on ihana tehdä jotain isälle näin isänpäiväksi. 

Tyttärelle tuli alkuviikosta hätä, kun opettajien retaleet olivat järjestäneet koulutuspäivän itselleen juuri silloin, kun hänellä olisi ollut käsitöitä ja suunnitelmissa oli ollut isänpäivälahjan valmistaminen. Äidin pienet ajatusnystyrät laitettiin kovalle koetukselle, kun alettiin miettiä mitä voitaisiin kotosalla keksiä isälle lahjaksi. Ja ehkä haastavinta oli keksiä jotain mikä kelpasi myös neiti 9 v:lle. Lopulta päädyttiin paidan tuunaukseen. Tyttö suunnitteli kuvion, joka paitaan tehtiin aika huikeilla tekstiilikuviokankailla (pinta on samettimainen). Tai miksi nyt noita kutsutaankaan. Tuollaisia tarttui matkaan käsityömessuilta. Nyt ne pääsivät testaukseen. 

Kuvio suunniteltiin ensin pikkupaperille, sitten piirrettiin malli isommalle paperille oikeaan (toteutettavaan) kokoon ja sitten piirrettiin vielä tuohon siirtokankaalle kohdat joista leikellään. Kangas kiinnitettiin silittämällä. Aika hieno tuli ja loppukäyttäjäkin oli tyytyväinen.





Tää viimenen kuva oli niin veikee. En edes huomannut isän ja tyttären samanlaista asentoa kuvatessani. Ei oo omena kauas puusta pudonnut, hih! Siinä ihmetellään kuinka isänpäivä kääretorttu valmistuu neitokaisen tekemänä.

18.10.2012

Perhospaita

Saumurikurssin lopputuotteena syntyi tyttärelle paita aivan ihanasta trikoojerseystä. Helmaan aplikoin samettitrikoosta vielä perhosen. Sen verran mieluinen paita, että heti oli seuraavana päivänä päällä.


Jaa-a, nyt meni ihan rullalle

Jaa-a, mitäs sitä on taas tullut tehtyä. Ideoita pyörii paljon tuolla pääkopassa, kun vaan kerkeis kaiken toteuttamaan.

Tämä idea tarttui jostain paperiaskartelukirjasta (en millään muista minkä nimisestä), jota selailin kirjakaupassa. Eli käytöstä poistetun (ei mielellään minkään klassikko) kirjan sivuista rullataan kynän ympärille saman paksuisia rullia. Rullat liimattaan reunasta niin ettei ne purkaudu. Ja kiinnitetään hiuspinneillä toisiinsa. Me säästettiin hiuspinnejä ja sidottiin rullat narulla toisiinsa.

Ja lopputuloksena on pannunalunen. Lapset oli kovasti sitä mieltä että tää syttyy tuleen kun päälle laitetaan kattila. Joten asia piti testata. Savua ja tulta odotellen länttäsimme kattilan rullien päälle, mutta sammutuskalustoa ei ainkaan tällä kertaa tarvittu. Mutta jännää oli :)



13.10.2012

Ihan eka

Vuoden tai pari  olen asiaa kypsytellyt mielessäni. Sitä varten tai sen verukkeella on ostettu kaikenlaista tilpehööriä. On papereita ja koristeita, leimoja ja leikkureita. Mutta loppujen lopuksi siittä tulikin aika riisuttu versio ilman suurempia krumeluureja. Ehkä se sitten on tekijänsä näköinen.

Eli saanko esitellä... elämäni ensimmäinen todellinen skräppisivu. Ja aiheena on oma vilperttini Eemeli. Kuva on blurrattu, koska en mielelläni lapsieni kuvia julkaise tässä blogissa niin että heidät voi tunnistaa.

Pohjalla on siis ihan perus sininen pahvi. Oikeassa olevan kivipahvin alla on hieman valkoista akryylimaalia (josta tais tulla mulle lemppari). Ja tekstit on itse tussailtu vapaalla kädellä. Vielä hieman mietityttää että mustaanko vielä tuon Eemeli tekstin samaan tapaan kuin tuon 2012-tekstin.


Me&i

Viikko sitten Kotini pursui Me&i:n vaatteista ja niitä hypistelevistä vieraista. Ihana iltapäivä! Ja tietysti tarjolla oli monenlaista syötävää hypistelyn lomassa. Halusin täällä esitellä suklaakakun ja etenkin sen koristelun. Kuinka voikin suht vähällä vaivalla saada koristelun, jolla suklaakakku muuttuu teemaan sopivaksi. Eli tarvittiin vain kynä, paperia, sakset ja tomusokeria.

5.10.2012

Joskus pitää hieman soveltaa

Tilasin ystäväni innostuksesta hänen kanssa sellaisia papereita joissa paperin sisus on eri värinen kuin pinta (kortissa vihreä paperi). Eli kun paperia hioo paljastuu eri väri. Tämän lisäksi on tullut myös tilattua sellaisia levyjä joilla saa kohokuvion paperiin. Näitä levyjä tulisi käyttää sellaisen Sizzik laitteen kanssa, mutta hinta kyseiselle laitteelle on ihan liian paljon yli meikäläisen budjetin. Mutta hah, tämäpä ei estä minua. Kaivoin esille pastakoneen ja pyörittelin levyn koneen telojen läpi. Hyvin toimi, mutta ei kerrota puolisolle ;).







3.10.2012

Purkkia purkin perään

 Pari purkkiakin on syntynyt selvitteleen kaaosta pöydällä. Tuo olio paperi on aivan ihanaa.




30.9.2012

Suklaamousse

Meillä on viime viikonloppuina panostettu jälkiruokiin. Nuori neitokaisemme on innostunut seuraamaan Junior Master Chefiä. Tällaiset suklaamousse jälkkärit meillä tarjoiltiin viikko sitten. Muottina käytettiin Tupperwaren pieniä muotteja. Ja koristelusta (kuten muutenkin valmistamisesta) vastasi neiti K. 9v. Nam! Hyvälle maistui kahvin kera. Vadelmakastike kruunasi kaiken.



Musta sudenkorento

Meillä on kotona mustat keittiökaapit joissa on kuitenkin valkoinen runko. Pari vuotta olen niitä tuijotellut ja ihmetellyt, että mitä pitäisi tehdä että ne näyttäisivät ok:lta. Itse kaappeihin olen tyytyväinen, mutta jotain tuntui aina olevan pielessä. Mutta nyt asia on ratkaistu. Valkoiset rungot on peitetty mustan matta kontaktin alle, ja avot että on hyvä.

Samalla syntyi kodinhoitohuoneen kaapin oviin sudenkorento kuvio. Tämä olento on matkannut minun seurana jo pitkään. Jo edellisessä asunnossa oli mustia pieniä sudenkorentoja seinillä (nämäkin kontaktista tehtyjä) Ne muuttivat uuteen asuntoomme pari vuotta sitten minun seuraksi kodinhoitohuoneeseen. Ja nyt ne saivat seurakseen isomman sudenkorennon. Pienet ovat paljon sirompia kuin tämä. Mies totesikin että tuli hieman pullukka :).




30.8.2012

Karkaskohan mulla mopo

Niin ku tuli tuossa aiemmin kerroottua, niin innostuin tilaileen hieman eräästä askartelunettikaupasta kaikenlaista kivaa, kun kyseinen liike oli lopettamassa toiminnan. Hmmm, karkaskohan multa mopo käsistä. Päätelkää näistä kuvista :).

 





 No on näistä jo jotain tehtykkin. Tällainen omituinen olio-kortti tuli tehtyä eräänä iltana.






13.8.2012

Hieman asian vierestä

Näitä ei oo ite tehty, mutta haluan jakaa nämä kauniit ruusukuvat täällä. Piipahdimme tänään katomassa perheen kanssa Oulujoen ohijuoksutuksia. Siinä samalla kierreltiin muutenkin Ainolanpuistossa ja nämä kuvat otin sieltä löydetyistä ruusuista. Ihania! Kannattaa käydä katsomassa niin ruusuja kuin myös ohijuoksutuksia vielä kun ne sielä ovat.




Ja yksi kuva ohijuoksutuksista... se oli se asia jonka takia tuonne lähdettiin.


Ai niin Crafticalla on loppuunmyynti vielä tämän viikon perjantaihin asti ja sorruin jo toistamiseen tilaaman sieltä kaikenlaista kivaa. Petollista! Onneks tuo loppu perjantaina. Laitan kuvia kunhan toinenkin paketti kotiutuu.

8.8.2012

Painettua onnea

Lasten serkku aloittaa tänä syksynä koulun ja tällä viikolla juhlitaan hänen 7-vuotis synttäreitään. Valitettavasti emme pääse hänen synttärijuhlilleen pitkän välimatkan takia. Mutta paketti lähti postipojan matkaan ja tällainen kortti sen seuraksi.

ONNEA-teksti on painettu anopilta saaduilla painokoneen kirjaimilla, jotka tyttäreni sai lahjaksi. Kirjaimia ei ole montaa, mutta pienellä kikkailulla sain onnea kirjoitettua.


Vesimöhkön kakkuset

Kolme kolmosluokalle mietiskelivät, että mitäs vois tehdä. Kun ehdotin että käväskääpä poimimassa lähi metsästä mustikoita, niin voitte leipoa mustikkapiirakkaa. Kahta kertaa ei tarvinut kehoittaa, kun tytöt etsivät kupit esiin ja kumpparit. Hetkisen kuluttua marjastajat palasivat saaliin kanssa. 3 dl mustikoita. Hmmm... ohjeessa luki 0,5-1 l. Mitäs tehdään? No sitten tietty sovelletaan. Ei tehtykkään isoa piirakkaa vaan useampi pienempi piirakka. Tytöt nimesivät leipomukset Vesimöhkön kakkusiksi (pitää vielä nimi tarkistaa kesälomaa mummulassa viettävältä tyttöseltä).






Piirakat katosivat leipojien suihin melko sujakasti. Uunin käyttäjä sai miehensä kanssa yhdet kakkuset ja pikkuvelikin yhden.

22.7.2012

Unelmoiden uuteen kotiin

Pika pikaa tehty kortti vuokra-asuntoon muuttaneelle tuttava perheelle, joka etsii sitä unelmien kotiaan. Kukkaset on ommeltu kiinni korttipohjaan... kun sattui olemaan ompelukone esillä :). Lisäksi sielä on pilviä ja perhosia. ja tuo dreams-teksti on jotain metallia.



ja tällähän voi osallistua Amalian Intohimona askartelu-haasteeseen . Eli tästähän löytyy kesä, kukkanen (no juu vähän useampikin) ja perhonen (no ok niitäkin on monikossa)