Mummu-kassi

Oliko se niin, että parhaat ideat syntyvät viime tipassa. Niin kävi ainakin tällä kertaa äitienpäivälahjan kanssa. Olin jo vakaasti kaatumassa kukkalinjalle, kun sain sunnuntaiaamuna idean mummu-kassista. Oli onni, että joskus on tullut hamstrattua askartelutarvikkeita. Kaapista löytyi valmiiksi ommeltu kassi ja laatikosta kangastusseja. Lapset kirjoittelivat muutamat mummu-tekstit. Etenkin poika oli hyvinkin innoissaan kirjoittelemisesta. Ja itse kirjoittelin loput sanat.

 

Ja kortti on ns. helistinkortti. Eli tuon punaisen laatikon kohdalla on ikkuna ja ikkunan takana liikkuu kutistemuovista leikattuja kukkia ja sydämiä.

Varastojen tuhoamista ja tuotoksia

Olen yrittänyt totutella Silhouette Cameon käyttöön. Sillä kun saisi melkeenpä minkälaisia kuvioita tahansa paperista. Sen lisäksi olen yrittänyt aika surutta käytellä paperi- ja askartelutarvikevarastojani tyhjemmäksi, myös niitä lemppareita. Tässä pari korttia näiden tuotoksena.

Oranssin kortin kukkaset on leikelty Silhouette Cameolla oranssista Disstres collectionin paperista, jota voi mm. hioa hiekkapaperilla ja alta paljastuu toinen väri. Tässä tapauksessa väri oli muutaamaa astetta päälyväriä vaaleampi oranssi. Aivan ihanaa paperia. Samasta paperista on myös kirjaimet ja tuo "liehuva viiri".

Ja alla olevassa korttipohjassa oli valmiiksi hammasrattaita joista osa oli pinnoitettu kiiltävällä aineella. Tähän lisäilin Wysinankasta joskus kauan kauan tilaamiani pahvisia hammasrataskuvioita.

Kortti nro 10

Sain ystävältäni hauskan vihjeen numeroida vuoden aikana tehdyt kortit. Pitääpä kokeilla. Tässä tämän vuoden kortti nro 10. Ja se lähti juuri tälle kyseiselle ystävälle kirjeen kera.

Ystävä hyvä

Ystävyys, mikä ihana syy tehtailla kortteja. Tänä vuonna tein puolisen kymmentä korttia. Kaikki ei olleet samanlaisia, mutta ehkä suurimpana yhteisenä tekijänä oli teksti. Kynän viiva ja paksuus, erillaiset tekstityylit, erillaiset kynät jne. ovat kiehtoneet minua viime aikoina. Tässä kuva yhdestä kortista, joka lähti tärkeälle ihmiselle.

Tiedän että blogi on ollut pitkään ruususen unessa. Toivottavasti saisin tässä kevään aikana vihdoin heräteltyä sen ja lisäiltyä tänne kuvia tuotoksistani. Kaikenlaista on tullut tehtyä, mutta kuvia ei ole tullut aina otettua, saati että olisin niitä vähäisiä kuvia julkaissut. Blogini ei varmastikkaan ole kovin luettu, mutta on todella ihana kuulla, kun joku on lukenut blokkauksiani tai kyselee livenä miksi blogia ei ole päivitetty.

Juhlaviikonlopun satoa

Varsinainen syntymäpäivä viikonloppu jälleen ehtoo puolella. Eilen kävin juhlimassa ystävääni joka oli vuoden aikana toipunut seuraavalle vuosikymmenelle siirtymisestä. Oli ihana tehdä kortti aikuiselle ihmiselle. Ja olen kyllä tyytyväinen tulokseen. Askartelin myös lahjaksi viemälleni suklaalle rasian, mutta valitettavasti huomasin vasta tänään etten muistanut ottaa kuvaa valmiista lopputuloksesta. Pitää ottaa joskus uusiksi ja muistaa silloin kuvata itse tehty lahjapussukka.

Toinen kortti meni ihanalle pienelle neidille joka saavutti eskari-iän. Ihana ilopilleri. Hänelle tein kortin viimeisimmän Paperilla-lehden ohjeita mukaillen. Idea on tuo koritn taittelu hieman normi kortista poikkeavalla tavalla. Oli ihan helppo tapa tehdä hieman monimutkaisemman näköinen kortti. Ja kortin saajan kommenttikin jäi mieleen: "Oi ku kiva, kun tää aukee tälleen".

Muistikirjan uumenista

Hiljaiseloa joo. Ainakin blogirintamalla. Mutta en minä oikeassa elämässä ihan tekemättömänä ole ollut. Arki rullaa, töitä on liikaa... Sille vastapainoksi kehittelin itselleni nopean tavan purkaa luomisen tuskaa. Sain nimittäin joululahjaksi anopiltani tällaisen muistikirjan. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kirjassa on n. 50 sivua ja vuodessa 52 viikkoa. Eli kirjasta tuli minun päiväkirja. Tyyli ei ole perinteinen "tekstiä, tekstiä, tekstiä", vaan joka viikko on lupa piirtää, maalata, leimailla tai jollain muulla tavalla purkaa viikon tuntemuksia/ajatuksia.

 

Kaikkea en tästä kirjastani jaa täällä, mutta tässä pieniä maistiasia siitä minkälaisesta projektista on kyse. Ja tarkoitushan on pitää omaa päätä kunnossa.

 

Mitä tapahtui kuukausi sitten

Ei pidä kuvitella, että kuukausi sitten vietetty ystävänpäivä ja siihen liittyvät kortit olisivat jääneet minulta huomiotta. Ehei, en vain ole niitä saanut tänne blogin puolelle tuotua.

Tällaisia lähti tänä vuonna. Osa hyville ystäville, osa suurena yllätyksenä ihmisille jotka eivät osanneet odottaa postia. Onnistuin yllättämään, ja saamaan siittä hyvän mielen itselleni (ja ehkä jollekin muullekin). Määrällisesti olisi voinut lähteä useampikin kortti, mutta aikapula asetti rajat tälle touhulle.

Ei ihan hiljaiseloa

Kortteja, kortteja, kortteja...

Seitsemän vuotiaalle:

Neljätoista vuotiaalle:

 Ja viisi vuotiaalle:

Vuoden aloitus

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Tai no aika vanhat kujeet. Eli yhä edelleen skräppääminen ja muu paperiaskartelu tulee toimimaan minun terapeuttina. Korut tai niiden tarvikkeet eivät juurikaan huutele kaapista (mutta ei vielä raski luopua niistä, jos vaikka takki vielä kääntyisi). Paperit sen sijaan pitää ihan hirmuista meteliä. Mieli tekisi enemmän kuin mihin aika ja voimat riittävät. Ja uusia ideoita on pää täynnä, kunhan vain kerkeäisi tekemään.

Joululoman aikana syntyi kolme uutta skräppisivua. Ensimmäinen oli lähinnä fiilistelyä paperin ja musteiden kanssa. Kuvana on anoppilan mökin laiturilta ottamani kuva kynttilölyhdystä. Istuin tuolloin pitkän tovin laiturin nokassa yksikseni ja kuvailin laiturille sijoitettuja lyhtyjä. Ihanan tyyntä ja rauhallista. Oli niin hiljaista että teki mieli melkein kiljaista. 

Nyt tuon kuvan liitin tähän joulun jälkeiseen tunnelmaan siitä hetkestä, kun lumet olivat (jälleen kerran) sulaneet ja maa oli jäinen ja musta. Pimeää! Ja vielä joulukuussa. Toivottavasti tämä on vain ohi menevä ilmiö. Toivottavasti jouluista ei tule tällaisia. Kaipaan lunta ja pakkasta. Kuinka lumi valaisee tätä muuten niin pimeää vuodenaikaa. Ja tulihan sitä lunta sitten heti vuoden vaihtuessa.

Toinen sivu syntyi joululahjani pohjalta. Sain lahjaksi mieheltäni Polarin Loop-aktiivisuusrannekkeen. Tätä olinkin mielessäni toivonut. Jospa tämä lisäisi aktiivisuuttani, tai ainakin tällä on mielenkiintoista seurata ihan normipäivänkin liikkumista ihan vaivihkaa.

Sivusta tuli hieman epäjouluinen vaikka siihen onkin lisätty jouluisia asioita. Miten rantakivellä istuskelu, Loop ja joulusukka saatetaan yhteen. Sitä kerkesi miehenikin jo ihmettelemään. Mutta teksti nivoo asiat mielestäni hyvin yhteen. Kiva välillä tehdä jotain ihan hullua.

Ihanaa tammikuuta!

Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan...

Joulupäivä, nyt voi hengähtää. viimeiset pari viikkoa on ollut sellaista matalaliitoa, että välillä on hirvittänyt se kuinka pää kestää. Kyllä se näytti kestävän, vaikkakin silmistä kyllä varmasti on näkynyt niin henkinen kuin fyysinenkin väsymys. Nyt on aikaa levätä, ladata akkuja ja olla perheen parissa. Arki kutsuu vasta ensi vuoden puolella. 

Tänä vuonna muu perhe päätti rakentaa piparkakkutalon. Sitä ei hidastanut edes äidin poissa olo. Toki siinä vaiheessa, kun mökki oli valmis ripoteltiin äidin haavoihin vielä suolaa toteamalla, että kyllä sullakin äiti olis ollut hauskaa tätä rakentaessa. Eli toivottavasti ensi vuonna tehdään sama uusiksi koko porukalla. Ja keneltäkähän tytär on oppinut tuon, että kaikki pitää kuvata. Hauskaa!

Tytär askarteli myös ystävilleen joululahjat. Ja tärkeintä oli se, että ne piti olla ITSETEHTYJÄ. Syntyi itse kuvioituja kasseja, avaimenperiä ja mm. tällainen joulukoriste. Kaunis! 

Itse askartelin kiitokset sekä päiväkodin hoitajille kuin myös opettajalle. Malli oli sama, mutta tyylit erillaiset. Kyseessä siis tällainen ns. laatikko kortti. Eli kortin yhteydessä on laatikko johon tällä kertaa kätkeytyi suklaata.

Joulukortit syntyivät samalla kaavalla kuin jo useampana vuotena, eli valokuvan avulla. Tämä alla oleva ei ole se jolla ilahdutimme tuttavia, mutta samasta kuvaussessiosta. Lapsista oli hauskaa heitellä tyynyjä sohvalta ja samalla tunnelma muuttui paljon vapautuneemmaksi. Tämän myötä rauhallista joulua ja vuoden vaihdetta!

Pyörteessä joulun alla

Huisketta ja hulinaa. Kiireitä töissä ja kotona. Miten tämä joulunalus onkin aina tällaista sinkoilua sinne ja tänne. Aina lupaan ja vannon joulun jälkeen, että seuraavan joulun lahjat ostan hyvissa ajoin, mutta silti huomaan ennen joulua että lupaus on jäänyt vain ajatuksen asteelle. 

Mutta ei niin kiirettä etteikö olisi kerennyt hoidella hermoja askartelun parissa.Viikon sisään on valmistunut mm. alla oleva Pyörteeseen -skräppisivu ja Hip Hurraa -kortti kuusi vuotiaalle pojalle.

Täyden kympin kortti

Pyöreät kymmenen vuotta. Sen verran täytti viime viikolla kummipoikani. Ja tietenkin se (kuten ne kaikki muutkin vuodet) oli juhlimisen arvoinen juttu. Kutsu juhlille tuli aika lyhyellä varoitusajalla, mutta se ei tarkoita sitä etteikö olisi kerennyt tehdä korttia.

Itseasiassa nautin aivan suunnattomasti tämän kortin tekemisestä. Kortissa on mukana paljon sellaisia elementtejä, joita olen halunnut jo pitkään käyttää: puisten rattaiden värjäys musteella, mittateippi, musta-valkeaa puuvillalankaa, isoja kirjaintarroja ruuvin näköisiä haaraniittejä ja teknisen näköisiä papereita. Vaikka kortin synty olikin nopea se on hyvin loppuun asti tehty, viimeistellyn näköinen (tai no ei pelkästään näköinen) ja mielestäni sommittelultaankin ihan tasapainoinen. Kortin koko on n. 15x15 cm.

Tuikku-kortti

Olin tänä vuonna ystäväni kanssa joulumyyjäisissä sielä pöydän takana. Ei ollut taloudellisesti mikään rikastumisretki, mutta toisaalta ei ollut odotuksetkaan hirmuisen korkeat (kunhan pöydän saa maksettua). 

Mutta ideoita tuli kyllä. Törmäsin mm. korttiin, jossa oli mukana tuikkukynttilöitä. Tämähän piti laittaa heti testiin, kun tarvekin oli suuri. Huomasin nimittäin sunnuntai-iltana, että tyttärellä on maanataina viimeinen pianotunti eikä meillä ole mitään millä muistaa mukavaa opettajaa. Joten tekaisin sitten tällaisen kortin. Sisältä löytyy kolme tuikkukynttilää. Piano-opettaja oli hyvin kiinnostunut kortista.

Isänpäivä kortit

Mukavaa isänpäivän iltaa sinulle siellä jossain. Kerran vuodessa on aika muistaa miehiä jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa saaneet arvotittelin Isä. Se ei ole itsestään selvä titteli, eikä välttämättä helppo. Mutta varmasti erittäin antoisa.

Meidän perheessä molemmat lapset olivat eskarissa/koulussa tehneet isälleen kortit. Minä tein myös isälleni kortin paketin kylkeen. Kortti syntyi vasta paketin jälkeen. Lahjaksi antamani kirjan halusin paketoida voimapaperiin, jolloin minulla oli mahdollisuus panostaa enemmän paketin koristeluun. Teipin ja sabluunan avulla luodun tekstin lisäksi halusin kokeilla rusettiohjetta johon törmäsin Pinterestissä harhaillessani. On muuten yllättävän helppo ja näyttävä koriste. Kortti mukailee paketin värisävyjä.

Ja kun kortin teossa pääsin vauhtiin, niin tekaisin myös miehelleni isänpäiväkortin. Värimaailma pysyi samana kuin ensimmäisessäkin kortissa, mutta tyyli oli hyvin erillainen. Tähän halusin luoda jonkin liikkuvan osan. Kortin pohjana on hieman paksumpaa pahvia. Se antoi mahdollisuuden luoda kortin reunaan nuolen, jota voi siirtää ylös ja alas. Laidassa olevat isää kuvaavat tekstit ovat lasten suusta poimittuja.

Pakettipurkki

Ritaharjun koulun joulumyyjäiset vietetään 23.11. Olen menossa sinne ystäväni Tingelstiinan kanssa. Edellisen postauksen pakettikorttien lisäksi olen tehnyt myyntiin myös tällaisia itse päällystettyjä/tuunattuja purnukoita. Näihin on hyvä pakata vaikka joulupukin konttiin jotain ihania yllätyksiä ystäville (jos siis eivät mene kaupaksi).

Niin siis meillä on Tingelstiinan kanssa teemana PAKETOINTI.

Pilvet karkaavat

Ai että mitäkö kuuluu? No niiskutusta, pärskintää, vetistäviä silmiä ja kuumeilua. Viime aikainen yskintä ja pärskintä päätyivät lopulta siihen jamaan, että päädyin sängynpohjalle pariksi päiväksi nauttimaan kuumasta juotavasta ja levosta. Nyt alkaa olo hieman parantua, ja istuskelinkin jo paperipinojen ääressä hieman askartelemassa.

Vuodenaika on vaihtumassa kovaa vauhtia talven puolelle. Ulkona lämpötila on painunut pakkasen puolelle ja ensimmäisiä lumihiutaleitakin on jo tipahdellut. Meneillään olevan vuoden kuvia selatessani tarttui käteeni kuva pojastani alkukesästä. Kävimme paikallisella uimarannalla, Nallikarissa iltakävelyllä koko perheellä ja tuolta reissulta sain otettua monta valokuvaa, jotka miellyttivät minua suunnattomasti. Tänään siis syntyi tällainen muistelu viime kesältä.

Paperi oli alkujaan yksivärinen, mutta paperista leikatun muotin ja musteiden avulla tein itse paperille pilvet. Tällaiseen ideaan törmäsin jollain nettisivulla yhtenä päivänä. Ajatus jäi muhimaan mieleeni ja pakkohan tuota oli kokeilla. Valokuvan ja kirjainten lisäksi sivussa on vain teippiä, pari tarraa ja muutama paperikukka.

Sunnuntaikortti ja paketin kylkiäinen

Ihana sunnuntai taittumassa iltaan. Askartelua, koruilua, kodin askareita, puutarhahommia (ens talvena en aio ruokkia pihapupuja omenapuun oksilla), yhdessä oloa ja tietenkin aamupalaksi vohveleita. Vohveleista on tullut meidän perheen sunnuntaiaamun perinne. Bongasin loppukesästä ihana rapeiden vohveleiden ohjeen täältä. Ihanan rapeita vohveleita.

Aamulla ennen muiden heräämistä askartelin kortin ja yhden rannekorun. Kortista tuli ihanan syksyinen ja se suuntaa ystävälleni tervehdysten kera.

Perjantaina kävimme yhden pienen miehen 2-vuotissyntymäpäivillä. Paketin kyljessä ei ollut perinteistä syntymäpäiväkorttia, vaan nyt mentiin ns. pakettikortilla. Erikoista tuossa on se, että kyseinen kortti on tehty hintalapusta. Siis sellaisesta pahvisesta kortista jossa on vaatteen hintatiedot. Tämän kierrätys idean sain ystävältäni Tingelstiinalta viime joulun alla. Hän oli tehnyt tällaisia pakettikortteja myyjäisiin.

Samat materiaalit 1 -haaste

Marraskuussa 2013 on ilmestymässä lehtihyllyihin uusi suomalainen askarteluun liittyvä lehti Paperilla. Lehden tekijöihin kuuluu mm. Emmo, jonka Voimauttava skräppääminen- verkkokurssilla olin keväällä. Paperilla lehdellä on jo omat nettisivut, josta voi löytää mm. hyviä ideoita paperiaskarteluun. Sieltä bongasin Samat materiaalit -haasteen. Haasteen tarkoituksena on luoda haasteeseen osallistuminen mahdollisimman helpoksi kaikille, myös askartelijoille joilla ei ole suurta varastoa erilaisia tarvikkeita. Minullahan tuota ongelmaa ei kyllä ole. Mutta paketti näytti mielenkiintoiselta, joten tilasin sen pienen mietinnän jälkeen. Ideana on luoda jotain oman näköistä paketin materiaaleista, eikä kaikkea ole pakko tupata samaan työhön. 

Kun paketti tuli, olin innoissani materiaaleista. Samalla mietin, että kuinka saan haasteen tehtyä annetussa ajassa. Arki kun on ollut viime aikoina melko hektistä. Mutta hei, jos on pitkä lista tekemättömiä kotitöitä kotosalla, niin tottakai etusijalle menee se joka on mukavin. No okei, pyykin viikkaaminen meni edelle (jotta lapsilla olisi seuraavana päivänä jotain päälle laitettavaa), mutta senkin ajan käytin homman työstöön ajatuksissani. Laitoin paperit ja materiaalit seinälläni olevalle magneettitaululle näkyville. Näin pystyin helposti hahmottamaan ajatusta. Se olikin muuten tosi tehokasta. Sivu syntyi mietiskelyn jälkeen yhdessä illassa.

Liitin kaksi paperisuikaletta yhteen niin, että sain kokonaisen skräppisivun (30 x 30 cm) aikaiseksi. Kuvaksi valikoitui kuva jossa on tyttäreni lakatut sormet mökkilaiturilla. Naisten kasvot on leikattu paketin mukana tulleista lehden sivuista ja kiinnitetty gesson avulla pohjapaperiin. Gesso tulee hieman yli kasvojen tarvitseman alueen ja näin ollen vaalentaa taustaa tuolta kohden. 

Kuvan alle olen roiskinut mustetta. Kun valokuva oli paikoillaan lisäsin leimaamalla koukeroita, tekstiä tussilla ja paketissa olleita papereita/tarroja, joissa oli mielestäni mukavia tekstejä.

Hieman erillainen sivu kuin yleensä, mutta jälleen kerran olen hyvin tyytyväinen.

Mun popot

Popot... hmmm, mistähän tuo sana tulee. Minun korvaani se ei tunnu niin vieraalle, mutta kun kuvasin tätä sivua, mieheni alkoi makustella tuota sanaa hymy huulillaan. Popot, varmaan lapsuudenajan sana. Äiti varmaan tietäisi paremmin. Mutta tuo sana kuvaa mun mielestä hyvin näitä Merrelin kenkiä, jotka mulla on ollu jo useamman vuoden. Ihan lempparit. Nämä on ns. paljasjalkakengät. Eli tuntuu kuin ei olisi kenkiä ollenkaan. Vahvistavat kai jalkapohjan lihaksia. Näillä mä olen kulkenut tämänkin kesän melkeen joka kolkkaan, ellen ole ollut paljain jaloin. Eihän ne ehkä kovin kauniit ole, mutta sitäkin rakkaammat. Täytyy myöntää, että nyt syksyllä piti oikein opetella laittamaan jalkaan välillä hieman asiallisemmatkin kengät kun esim. lähdin töihin.

Yhden asian keksin mihin näitä ei kannata käyttää. Vuosi tai taitaa siittä olla parikin vuotta sitten kävin opettelemassa juoksemista ihan urheilukentällä. Olen erittäin vahva kanta-astuja, ja voitte vain kuvitella kuinka kipeät mun jalat oli juoksuharjoitusten jälkeen, kun näissähän ei ole minkäänlaista vaimennusta. AUTS! 

Sivuun olen älyttömän tyytyväinen. Siinä on monenlaista paperia päällekkäin (apua, oonko mää pihi, kun piti leikata osasta noista alle tulleista papereista näkymättömiin jäävät alueet pois) ja noita ihania Wyciankalta tilaamiani puukuvioita.

Tulppaanit ja muut projektit

Vaikka blogi on uinunut ruususen unta kesän ajana, ei se ole tarkoittanut täysin askartelematonta kautta. Projekteja on ollut ja on nytkin työnalla useita, mutta valmistumis aikataulu on ollut pitkä. Pikkuhiljaa pienistä omista ajoista nautiskellen. Näin sen kai voisi sanoa positiivisesti. Välillä kyllä ajatukset valtaa enemmänkin ajatus ajan puutteesta, siitä että ei kertakaikkiaan kerkeä tekemään kaikkea sitä mitä mieli tekisi. Arki ajaa kaiken kivan yli. Ja väsymys vie lopun ajan. Mutta pitää pyrkiä kääntämään asiat positiiviseksi, silloin sitä jaksaa paremmin.

Olen tässä aloittelemassa uutta pidempi kestoista projektia. Tässäkin alla olevassa skräppisivussa voi nähdä pienen siivun tulevaa. Hurahdin ja tilasin itselleni kansion ja siihen pieniin osiin jaoteltuja muovitaskuja. Projektin nimi on Project life. Tästä on hyvä video Becky Higginsin sivuilla. Tätäthän mä olen tehnyt jo varmaan kymmenen vanhana tietyssä mittakaavassa. Olen tykännyt taltioida valokuvia ja liittää siihen tekstiä, kuvia jne. Mun mielestä oli tylsää vain laittaa kuvat kansioon. Halusin ehdottomasti laittaa kuvat pahvisivuisiin albumeihin, lisätä tekstiä, karttoja, piirtää kuvia, lisätä muitakin muistoja. Lasten tultua kuvioihin siirryin niihin "tylsiin" perus albumeihin. Sitten kuulin skräppäämisestä. Luulin että se on jotain erikoista, mutta opin että sehän on juuri sitä mitä olen tehnyt jo tietyssä mittakaavassa jo nuorena. Hurahdin. Nyt sitten tuli eteen tämä project life... pitää kokeilla tätä seuraavaksi.

Tämä uusi projekti on siinä vaiheessa, että pari päivää sitten kannoin postista yli VIISI kiloa askartelutavaraa. Kansion, välilehtiä, pieniä lappuja mielenkiintoisilla teksteillä ja kuvilla. Paljon kivaa. Pitää jossain vaiheessa esitellä asiaa enemmän kunhan pääsen tässä eteenpäin.

Nyt kuitenkin alla on skräppisivu, joka on tullut tässä kesän/alku syksyn aikana. Ihastuin näihin raikkaisiin paperiehin kirjakaupassa. Innostuin pyöreistä kuvioista, raikkaista puhtaista väreistä. Halusin esitellä asian joka ilahdutti meitä keväällä. Tulppaanit. Taisin kasvattaa elämäni ensimmäisen kerran tulppaaneita. Siisi ihan itse. Mielestäni niitä oli 30 syksyllä. Keväällä olin ihan varma että yksikään ei nouse. Mitään ei näkynyt, vaikka kevät eteni. Sitten yks kaks autiossa kukkapenkissä näkyi vihreää. Yksi, viisi, seitsemän... joka aamu piti käydä kurkkaamassa montako on noussut. Perheen kesken järjestettiin jopa veikkausta siittä miten monta tulppaania nousee. Veikkaukset rajoittuivat tietenkin tuohon kolmeen kymmeneen. Minulla taisi itsellä olla pienin arvaus ja tyttärellä täys 30. Mutta kukaan ei voittanut. Sillä kun penkissä oli jo näkyvillä kolmekymmentä vihreää aurinkoon kurottelijaa, niin lisää vain pukkasi. Joku insinööri oli mennyt laskuissaan sekaisin. Tulppaaneja taisi nousta lähemmäs 40. Siinä oli ihmeteltävää.

Kuvassa poikani kastelee tulppaaneja vesipyssyllään. Ihana oivallus nuorelta miehenalulta. Huvi ja hyöty yhdistettynä niin että äitikin tykkää.