Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan...

Joulupäivä, nyt voi hengähtää. viimeiset pari viikkoa on ollut sellaista matalaliitoa, että välillä on hirvittänyt se kuinka pää kestää. Kyllä se näytti kestävän, vaikkakin silmistä kyllä varmasti on näkynyt niin henkinen kuin fyysinenkin väsymys. Nyt on aikaa levätä, ladata akkuja ja olla perheen parissa. Arki kutsuu vasta ensi vuoden puolella. 

Tänä vuonna muu perhe päätti rakentaa piparkakkutalon. Sitä ei hidastanut edes äidin poissa olo. Toki siinä vaiheessa, kun mökki oli valmis ripoteltiin äidin haavoihin vielä suolaa toteamalla, että kyllä sullakin äiti olis ollut hauskaa tätä rakentaessa. Eli toivottavasti ensi vuonna tehdään sama uusiksi koko porukalla. Ja keneltäkähän tytär on oppinut tuon, että kaikki pitää kuvata. Hauskaa!

Tytär askarteli myös ystävilleen joululahjat. Ja tärkeintä oli se, että ne piti olla ITSETEHTYJÄ. Syntyi itse kuvioituja kasseja, avaimenperiä ja mm. tällainen joulukoriste. Kaunis! 

Itse askartelin kiitokset sekä päiväkodin hoitajille kuin myös opettajalle. Malli oli sama, mutta tyylit erillaiset. Kyseessä siis tällainen ns. laatikko kortti. Eli kortin yhteydessä on laatikko johon tällä kertaa kätkeytyi suklaata.

Joulukortit syntyivät samalla kaavalla kuin jo useampana vuotena, eli valokuvan avulla. Tämä alla oleva ei ole se jolla ilahdutimme tuttavia, mutta samasta kuvaussessiosta. Lapsista oli hauskaa heitellä tyynyjä sohvalta ja samalla tunnelma muuttui paljon vapautuneemmaksi. Tämän myötä rauhallista joulua ja vuoden vaihdetta!

Pyörteessä joulun alla

Huisketta ja hulinaa. Kiireitä töissä ja kotona. Miten tämä joulunalus onkin aina tällaista sinkoilua sinne ja tänne. Aina lupaan ja vannon joulun jälkeen, että seuraavan joulun lahjat ostan hyvissa ajoin, mutta silti huomaan ennen joulua että lupaus on jäänyt vain ajatuksen asteelle. 

Mutta ei niin kiirettä etteikö olisi kerennyt hoidella hermoja askartelun parissa.Viikon sisään on valmistunut mm. alla oleva Pyörteeseen -skräppisivu ja Hip Hurraa -kortti kuusi vuotiaalle pojalle.

Täyden kympin kortti

Pyöreät kymmenen vuotta. Sen verran täytti viime viikolla kummipoikani. Ja tietenkin se (kuten ne kaikki muutkin vuodet) oli juhlimisen arvoinen juttu. Kutsu juhlille tuli aika lyhyellä varoitusajalla, mutta se ei tarkoita sitä etteikö olisi kerennyt tehdä korttia.

Itseasiassa nautin aivan suunnattomasti tämän kortin tekemisestä. Kortissa on mukana paljon sellaisia elementtejä, joita olen halunnut jo pitkään käyttää: puisten rattaiden värjäys musteella, mittateippi, musta-valkeaa puuvillalankaa, isoja kirjaintarroja ruuvin näköisiä haaraniittejä ja teknisen näköisiä papereita. Vaikka kortin synty olikin nopea se on hyvin loppuun asti tehty, viimeistellyn näköinen (tai no ei pelkästään näköinen) ja mielestäni sommittelultaankin ihan tasapainoinen. Kortin koko on n. 15x15 cm.

Tuikku-kortti

Olin tänä vuonna ystäväni kanssa joulumyyjäisissä sielä pöydän takana. Ei ollut taloudellisesti mikään rikastumisretki, mutta toisaalta ei ollut odotuksetkaan hirmuisen korkeat (kunhan pöydän saa maksettua). 

Mutta ideoita tuli kyllä. Törmäsin mm. korttiin, jossa oli mukana tuikkukynttilöitä. Tämähän piti laittaa heti testiin, kun tarvekin oli suuri. Huomasin nimittäin sunnuntai-iltana, että tyttärellä on maanataina viimeinen pianotunti eikä meillä ole mitään millä muistaa mukavaa opettajaa. Joten tekaisin sitten tällaisen kortin. Sisältä löytyy kolme tuikkukynttilää. Piano-opettaja oli hyvin kiinnostunut kortista.

Joulukalenteri

Viime joulun jälkeen lupasin tyttärelleni tehdä itse joulukalenterin. Eipä mennyt sitten viime tippaan tämän projektin kanssa. Pari viikkoa sitten kalenteri oli vielä ajatuksen asteella. Mutta kun joulukuun ensimmäinen päivä tuli, oli kalenteri valmis heti aamusta.

Tästä tuli myös tuunauskalenteri. Pohjalla on vanha kaitaliina. Ja taskut on tehty ystävältäni saadusta Marimekon markiisikankaasta. Taskujen reunat on huoliteltu saumurilla ja numeron painoin musteella.

Kaikissa taskuissa ei ole vielä täytettä, mutta eiköhän sekin asia saada tässä hoidettua.

Isänpäivä kortit

Mukavaa isänpäivän iltaa sinulle siellä jossain. Kerran vuodessa on aika muistaa miehiä jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa saaneet arvotittelin Isä. Se ei ole itsestään selvä titteli, eikä välttämättä helppo. Mutta varmasti erittäin antoisa.

Meidän perheessä molemmat lapset olivat eskarissa/koulussa tehneet isälleen kortit. Minä tein myös isälleni kortin paketin kylkeen. Kortti syntyi vasta paketin jälkeen. Lahjaksi antamani kirjan halusin paketoida voimapaperiin, jolloin minulla oli mahdollisuus panostaa enemmän paketin koristeluun. Teipin ja sabluunan avulla luodun tekstin lisäksi halusin kokeilla rusettiohjetta johon törmäsin Pinterestissä harhaillessani. On muuten yllättävän helppo ja näyttävä koriste. Kortti mukailee paketin värisävyjä.

Ja kun kortin teossa pääsin vauhtiin, niin tekaisin myös miehelleni isänpäiväkortin. Värimaailma pysyi samana kuin ensimmäisessäkin kortissa, mutta tyyli oli hyvin erillainen. Tähän halusin luoda jonkin liikkuvan osan. Kortin pohjana on hieman paksumpaa pahvia. Se antoi mahdollisuuden luoda kortin reunaan nuolen, jota voi siirtää ylös ja alas. Laidassa olevat isää kuvaavat tekstit ovat lasten suusta poimittuja.

Pakettipurkki

Ritaharjun koulun joulumyyjäiset vietetään 23.11. Olen menossa sinne ystäväni Tingelstiinan kanssa. Edellisen postauksen pakettikorttien lisäksi olen tehnyt myyntiin myös tällaisia itse päällystettyjä/tuunattuja purnukoita. Näihin on hyvä pakata vaikka joulupukin konttiin jotain ihania yllätyksiä ystäville (jos siis eivät mene kaupaksi).

Niin siis meillä on Tingelstiinan kanssa teemana PAKETOINTI.

Hintalappujen uusi elämä

Viime viikot olen aiheuttanut läheisissäni ihmetystä oudolla kyselyllä: "Jos ostat jotain vaatteita/asusteita, niin lahjoita mulle tuotteen pahvi jossa on hintamerkintä". Tässä alla on muutama esimerkki lopputuloksesta. Eli kyseessä on hintalapuista tuunattuja pakettikortteja. Idea on ystävältäni Riimukylän Tingelstiinalta ja tarkoituksena on mennä Ritaharjun koululle joulumyyjäisiin myymään näitä 23.11. 

Klipsupenaali

Nyt mennään listalle "tuotahan voisi kokeilla". Eli varmaan vuoden päivät olen haaveillut tekeväni sellaisen klipsukukkaron. Vai millähän nimellä tuota voisi kutsua. 

Tytär toivoi uutta kynäpenaalia. Kun sanoin, että kaupasta ei osteta, mutta voin tehdä sellaisen, niin siitähän se ajatus sitten lähti. Tytär teki suunnitelmat, valitsi kankaat ja antoi mitat. Ja äiti sitten toteutti. Ensimmäinen versio meni ihan penkin alle ja purkuun. Sitä se teettää, kun alkaa tekeen jotain ilman minkäänlaisia ohjeita. Tämän jälkeen hain tietoa hieman netistä. Hyvien ohjeiden avulla tein koeversion vanhoista farkuista ja hamekankaasta. Ja sehän onnistui ihan hyvin. Siitä innostuneena otin käsiini tyttären valitseman vaaleanpunaiset pallokuosiset kankaat. Nyt tytär voi syysloman jälkeen mennä kouluun uuden kynäpenaalin kanssa.

Pilvet karkaavat

Ai että mitäkö kuuluu? No niiskutusta, pärskintää, vetistäviä silmiä ja kuumeilua. Viime aikainen yskintä ja pärskintä päätyivät lopulta siihen jamaan, että päädyin sängynpohjalle pariksi päiväksi nauttimaan kuumasta juotavasta ja levosta. Nyt alkaa olo hieman parantua, ja istuskelinkin jo paperipinojen ääressä hieman askartelemassa.

Vuodenaika on vaihtumassa kovaa vauhtia talven puolelle. Ulkona lämpötila on painunut pakkasen puolelle ja ensimmäisiä lumihiutaleitakin on jo tipahdellut. Meneillään olevan vuoden kuvia selatessani tarttui käteeni kuva pojastani alkukesästä. Kävimme paikallisella uimarannalla, Nallikarissa iltakävelyllä koko perheellä ja tuolta reissulta sain otettua monta valokuvaa, jotka miellyttivät minua suunnattomasti. Tänään siis syntyi tällainen muistelu viime kesältä.

Paperi oli alkujaan yksivärinen, mutta paperista leikatun muotin ja musteiden avulla tein itse paperille pilvet. Tällaiseen ideaan törmäsin jollain nettisivulla yhtenä päivänä. Ajatus jäi muhimaan mieleeni ja pakkohan tuota oli kokeilla. Valokuvan ja kirjainten lisäksi sivussa on vain teippiä, pari tarraa ja muutama paperikukka.

Sunnuntaikortti ja paketin kylkiäinen

Ihana sunnuntai taittumassa iltaan. Askartelua, koruilua, kodin askareita, puutarhahommia (ens talvena en aio ruokkia pihapupuja omenapuun oksilla), yhdessä oloa ja tietenkin aamupalaksi vohveleita. Vohveleista on tullut meidän perheen sunnuntaiaamun perinne. Bongasin loppukesästä ihana rapeiden vohveleiden ohjeen täältä. Ihanan rapeita vohveleita.

Aamulla ennen muiden heräämistä askartelin kortin ja yhden rannekorun. Kortista tuli ihanan syksyinen ja se suuntaa ystävälleni tervehdysten kera.

Perjantaina kävimme yhden pienen miehen 2-vuotissyntymäpäivillä. Paketin kyljessä ei ollut perinteistä syntymäpäiväkorttia, vaan nyt mentiin ns. pakettikortilla. Erikoista tuossa on se, että kyseinen kortti on tehty hintalapusta. Siis sellaisesta pahvisesta kortista jossa on vaatteen hintatiedot. Tämän kierrätys idean sain ystävältäni Tingelstiinalta viime joulun alla. Hän oli tehnyt tällaisia pakettikortteja myyjäisiin.

Amiraali

Meidän pihan vieraileva tähti, amiraaliperhonen. Tämä vierailija on ilahduttanut meitä loppukesästä useampanakin päivänä. Kaunis ja ihmeen suuri perhonen.

Perhoset ja sudenkorennot ovat sellaisia hahmoja/kuvioita, jotka ovat kiehtoneet mua pitkään. Se näkyy myös meillä kotona. Esimerkiksi kodinhoitohuoneen kaapin ovista löytyy tämä sudenkorento. Tyttären huoneesta perhonen ja nyt olen ajatellut verhoja olohuoneeseen joissa on perhosia. 

Samat materiaalit 1 -haaste

Marraskuussa 2013 on ilmestymässä lehtihyllyihin uusi suomalainen askarteluun liittyvä lehti Paperilla. Lehden tekijöihin kuuluu mm. Emmo, jonka Voimauttava skräppääminen- verkkokurssilla olin keväällä. Paperilla lehdellä on jo omat nettisivut, josta voi löytää mm. hyviä ideoita paperiaskarteluun. Sieltä bongasin Samat materiaalit -haasteen. Haasteen tarkoituksena on luoda haasteeseen osallistuminen mahdollisimman helpoksi kaikille, myös askartelijoille joilla ei ole suurta varastoa erilaisia tarvikkeita. Minullahan tuota ongelmaa ei kyllä ole. Mutta paketti näytti mielenkiintoiselta, joten tilasin sen pienen mietinnän jälkeen. Ideana on luoda jotain oman näköistä paketin materiaaleista, eikä kaikkea ole pakko tupata samaan työhön. 

Kun paketti tuli, olin innoissani materiaaleista. Samalla mietin, että kuinka saan haasteen tehtyä annetussa ajassa. Arki kun on ollut viime aikoina melko hektistä. Mutta hei, jos on pitkä lista tekemättömiä kotitöitä kotosalla, niin tottakai etusijalle menee se joka on mukavin. No okei, pyykin viikkaaminen meni edelle (jotta lapsilla olisi seuraavana päivänä jotain päälle laitettavaa), mutta senkin ajan käytin homman työstöön ajatuksissani. Laitoin paperit ja materiaalit seinälläni olevalle magneettitaululle näkyville. Näin pystyin helposti hahmottamaan ajatusta. Se olikin muuten tosi tehokasta. Sivu syntyi mietiskelyn jälkeen yhdessä illassa.

Liitin kaksi paperisuikaletta yhteen niin, että sain kokonaisen skräppisivun (30 x 30 cm) aikaiseksi. Kuvaksi valikoitui kuva jossa on tyttäreni lakatut sormet mökkilaiturilla. Naisten kasvot on leikattu paketin mukana tulleista lehden sivuista ja kiinnitetty gesson avulla pohjapaperiin. Gesso tulee hieman yli kasvojen tarvitseman alueen ja näin ollen vaalentaa taustaa tuolta kohden. 

Kuvan alle olen roiskinut mustetta. Kun valokuva oli paikoillaan lisäsin leimaamalla koukeroita, tekstiä tussilla ja paketissa olleita papereita/tarroja, joissa oli mielestäni mukavia tekstejä.

Hieman erillainen sivu kuin yleensä, mutta jälleen kerran olen hyvin tyytyväinen.

Mun popot

Popot... hmmm, mistähän tuo sana tulee. Minun korvaani se ei tunnu niin vieraalle, mutta kun kuvasin tätä sivua, mieheni alkoi makustella tuota sanaa hymy huulillaan. Popot, varmaan lapsuudenajan sana. Äiti varmaan tietäisi paremmin. Mutta tuo sana kuvaa mun mielestä hyvin näitä Merrelin kenkiä, jotka mulla on ollu jo useamman vuoden. Ihan lempparit. Nämä on ns. paljasjalkakengät. Eli tuntuu kuin ei olisi kenkiä ollenkaan. Vahvistavat kai jalkapohjan lihaksia. Näillä mä olen kulkenut tämänkin kesän melkeen joka kolkkaan, ellen ole ollut paljain jaloin. Eihän ne ehkä kovin kauniit ole, mutta sitäkin rakkaammat. Täytyy myöntää, että nyt syksyllä piti oikein opetella laittamaan jalkaan välillä hieman asiallisemmatkin kengät kun esim. lähdin töihin.

Yhden asian keksin mihin näitä ei kannata käyttää. Vuosi tai taitaa siittä olla parikin vuotta sitten kävin opettelemassa juoksemista ihan urheilukentällä. Olen erittäin vahva kanta-astuja, ja voitte vain kuvitella kuinka kipeät mun jalat oli juoksuharjoitusten jälkeen, kun näissähän ei ole minkäänlaista vaimennusta. AUTS! 

Sivuun olen älyttömän tyytyväinen. Siinä on monenlaista paperia päällekkäin (apua, oonko mää pihi, kun piti leikata osasta noista alle tulleista papereista näkymättömiin jäävät alueet pois) ja noita ihania Wyciankalta tilaamiani puukuvioita.

Tulppaanit ja muut projektit

Vaikka blogi on uinunut ruususen unta kesän ajana, ei se ole tarkoittanut täysin askartelematonta kautta. Projekteja on ollut ja on nytkin työnalla useita, mutta valmistumis aikataulu on ollut pitkä. Pikkuhiljaa pienistä omista ajoista nautiskellen. Näin sen kai voisi sanoa positiivisesti. Välillä kyllä ajatukset valtaa enemmänkin ajatus ajan puutteesta, siitä että ei kertakaikkiaan kerkeä tekemään kaikkea sitä mitä mieli tekisi. Arki ajaa kaiken kivan yli. Ja väsymys vie lopun ajan. Mutta pitää pyrkiä kääntämään asiat positiiviseksi, silloin sitä jaksaa paremmin.

Olen tässä aloittelemassa uutta pidempi kestoista projektia. Tässäkin alla olevassa skräppisivussa voi nähdä pienen siivun tulevaa. Hurahdin ja tilasin itselleni kansion ja siihen pieniin osiin jaoteltuja muovitaskuja. Projektin nimi on Project life. Tästä on hyvä video Becky Higginsin sivuilla. Tätäthän mä olen tehnyt jo varmaan kymmenen vanhana tietyssä mittakaavassa. Olen tykännyt taltioida valokuvia ja liittää siihen tekstiä, kuvia jne. Mun mielestä oli tylsää vain laittaa kuvat kansioon. Halusin ehdottomasti laittaa kuvat pahvisivuisiin albumeihin, lisätä tekstiä, karttoja, piirtää kuvia, lisätä muitakin muistoja. Lasten tultua kuvioihin siirryin niihin "tylsiin" perus albumeihin. Sitten kuulin skräppäämisestä. Luulin että se on jotain erikoista, mutta opin että sehän on juuri sitä mitä olen tehnyt jo tietyssä mittakaavassa jo nuorena. Hurahdin. Nyt sitten tuli eteen tämä project life... pitää kokeilla tätä seuraavaksi.

Tämä uusi projekti on siinä vaiheessa, että pari päivää sitten kannoin postista yli VIISI kiloa askartelutavaraa. Kansion, välilehtiä, pieniä lappuja mielenkiintoisilla teksteillä ja kuvilla. Paljon kivaa. Pitää jossain vaiheessa esitellä asiaa enemmän kunhan pääsen tässä eteenpäin.

Nyt kuitenkin alla on skräppisivu, joka on tullut tässä kesän/alku syksyn aikana. Ihastuin näihin raikkaisiin paperiehin kirjakaupassa. Innostuin pyöreistä kuvioista, raikkaista puhtaista väreistä. Halusin esitellä asian joka ilahdutti meitä keväällä. Tulppaanit. Taisin kasvattaa elämäni ensimmäisen kerran tulppaaneita. Siisi ihan itse. Mielestäni niitä oli 30 syksyllä. Keväällä olin ihan varma että yksikään ei nouse. Mitään ei näkynyt, vaikka kevät eteni. Sitten yks kaks autiossa kukkapenkissä näkyi vihreää. Yksi, viisi, seitsemän... joka aamu piti käydä kurkkaamassa montako on noussut. Perheen kesken järjestettiin jopa veikkausta siittä miten monta tulppaania nousee. Veikkaukset rajoittuivat tietenkin tuohon kolmeen kymmeneen. Minulla taisi itsellä olla pienin arvaus ja tyttärellä täys 30. Mutta kukaan ei voittanut. Sillä kun penkissä oli jo näkyvillä kolmekymmentä vihreää aurinkoon kurottelijaa, niin lisää vain pukkasi. Joku insinööri oli mennyt laskuissaan sekaisin. Tulppaaneja taisi nousta lähemmäs 40. Siinä oli ihmeteltävää.

Kuvassa poikani kastelee tulppaaneja vesipyssyllään. Ihana oivallus nuorelta miehenalulta. Huvi ja hyöty yhdistettynä niin että äitikin tykkää.

Elossa, mutta tekniikka pistää vastaan

Tekniikka on ihanaa. Kirjoittelin pitkän blogitekstin täynnä pohdiskelua ja mietiskelyä. Ja hupsan kekkaa tekniikka petti ja tämä blogisivusto kaatui tai jotain. Rasittavaa. Inhoan kun tekniikka ei pelaa.

Nyt pitää kerätä murskaantuneet ajatukset kasaan ja koittaa toipua taas tästä tekniikan potkusta takamuksille. Mutta siis juu elossa oon ja olis tuolla taas valmistuneita asioita joita innolla haluaisin päästä esittelemään. Blogista en luovu, vaikka sellaisiakin ajatuksia on välillä käynyt mielessä, kun tämä aika on kortilla ja yleensä tekniikkakin haluaa olla mua vastaan. Mutta palaan pian... enkä nyt tarkoita että puolen vuoden päästä.

Kissa tuli taloon

Meillä on kissa. Se tuli meille eilen. Se on kotoisin sieltä missä on ne kaikki ihanuudet joista sanotaan, että tuonhan voi tehdä ite.

 

Voi kuinka monesti onkaan tullut sanottua milloin missäkin seurassa, että tonhan nyt vois tehdä itekkin. Mutta täytyy myöntää, että näin äkkiseltään mietittynä, en muista yhtään mistä kaikesta on tullut noin sanottua. Mutta tämäpä kissa ei jäänyt unholaan. Bongasimme tällaisen kissan Oulun Taito-shopista rautatieaseman läheisyydestä. Poikani 6 v. olisi halunnut punaisen kissan, jolla oli hillittämän pitkä häntä ja nappisilmät. Minä en julmana äitinä antanut ostolupaa. Mutta lupasin, että tehdään sellainen ite. Poika oli kovin huolissaan, että tuleehan siittä samanlainen, onhan sillä samanlaiset nappisilmät ja onhan sillä ehdottomasti samanlainen tasku.

 Päätin tällä kertaa ottaa härkää sarvista vai pitäisikö ennemminkin sanoa että kissaa korvista heti kun pääsimme kotiin. Lompsimme pojan kanssa kangaslaatikoille. Poju sai itse valita kankaat (joka oli muuten yllättävän helppoa... kaikki löytyi samasta laatikosta... ja mulla on kuitenkin useampi laatikko noita kankaita). Ja samoin poika valitsi napit... se olikin paljon tarkempaa puuhaa. 

Noin vajaan tunnin jälkeen pojalla oli käsissään oma kätisesti täytetty kissa. 

 

Ja se on sen jälkeen kulkenut lähes kaikkialle. Sitä on ulkoilutettu ulkona. Se on istunut ruokapöydässä. Tehnyt kuperkeikkoja ja hyppinyt trampoliinilla. Ja syksyllä se lähtee kuulemma eskariin.

 

Lomalle lomps... ja kyläilemään

Mä olen niiiiiiiiiiiin lomalla. On tätä odotettukin.

Nyt viikonloppuna meillä on kaksi kyläreissua tiedossa. Ensimmäinen suuntautuu perheeseen johon syntyi talvella ensimmäinen lapsi. Olemme menossa katsomaan tätä tyttöstä ensimmäistä kertaa. Lahjan kaveriksi tein tällaisen avattavan kortin.

Sunnuntaina suuntaamme serkkuni rippijuhlille. Lahjaksi annamme lahjakortin ja sille halusin tehdä onnittelukorttiin paikan. Sillä on nyt oma lokero tuolla kortin takakannessa. Ja tyyli jälleen suht yksinkertaista ja pelkistettyä.

Kellon tuunaus

Tämäkin pari valjakko on jo jonkin aikaa sitten valmistunut. Tästä voikin päätellä, että paljon kaikenlaista kivaa tulee tehtyä ja myös kuvattua, mutta tällä hetkellä homma tyssää siihen että en saa (jaksa) tuoda kuvia koneelle. Pitää nyt alkaa panostamaan siihen.

Homma lähti liikkeelle tällä kertaa meidän neidin sisustusinnostuksesta. Neiti halusi muokata hieman pikkutyttömäistä sisustusta enemmän n.10 vuotiaan makuun sopivaksi. Moni asia muutui neidin toimesta. Minä totesin että prinsessakellokin on ehkä hieman uudenlaisen ilmeen tarpeessa. Prinsessa Ruusunen sai väistyä uuden ilmeen tieltä. Niinpä purin kellon ja teippasin taustalle mustavalkoisilla washiteipeillä raitoja ja lisäsin uudet numerot. Harmittaa kun mulla ei ole kuvaa lähtötilanteesta, mutta voitte kuvitella sellaisen vaaleanpunasävyisen kuvan Prinsessa Ruususesta.

 

Ja kaveriksi tuolle kellolle tuunattiin yksi peltipurkki samoilla teipeillä.

Höyhensaarilla

Skräppisivujakin on tullut tehtyä. Pojusesta tuli otettua ihana kuva kännykän kameralla, kun hän nukkui meidän vanhempien sängyssä. Poju oli aamulla niin väsynyt että ei meinattu saada ylös sitten millään. Eli kyseessä oli arkiaamu alkukesästä ja hoitopäivä. Viikonloppuisinhan tuo samainen poika pomppaa ylös ilman mitään vaikeutta ennen kukon laulua.

Pieni mies oli todellakin niin väsynyt, ettei edes huomannut kun nostimme hänen unilelunsa pään päälle. Tästä ajattelinkin tehdä sitten tällaisen unisivun. Ajatuskuplassa on sellaisia asioita jotka ovat tällä hetkellä pienen miehen lemppareita. Ja tulihan sinne tietty kirjoitusvirhekin. Ei pitäisi kirjoittaa samalla kun puhuu puhelimella. Ei ainakaan tussilla. Skylanderista tuli skylaneri. D on nyt aika kaposesti tuolla välissä, mutta olkoot. Kai se nyt sitten kuuluu sinne noin.

Kiitos hoitajille... tänäkin vuonna

Tästä on jo aikaa, kun kiiteltiin pojan kanssa päiväkodin tätejä kuluneesta vuodesta. Tänä vuonna päätin jättää kukkaset ja muut lahjomiset vähemmälle ja keskittyä enemmän kauniiseen korttiin ja johonkin yllättävään. Äiti siis askarteli kortit, koska pojan innostus askarteluun ei tällä kertaa riittänyt. Hän kyllä piirteli erillaisia kivoja kuvia muistikirjaani pyynnöstäni. Yritin pyytää kuvia hoitajista, mutta siihen ei valitettavasti ypoika suostunut. Mutta sen sijaan syntyi suloisia tipuja, perhosia, kukkia jne. Niistä sitten valitsin parhaimmat ja värityksen jälkeen leikkasin kuvat irti muistikirjastani ja lisäsin kortteihin.

Jokainen kortti on omanlaisensa. Ainoa asia, joka korteissa on yhtenäistä on jääteen-ohje, jonka kirjoitin kortin nurjallepuolelle kiitosten yhteyteen teepussin kera. Ainakin yksi hoitajista mainitsi jälkikäteen tykänneensä ideasta, etenkin kun hän juo muutenkin teetä.

On se vaan kiva, kun on kivoja hoitajia. Ei se ole niin itsestäänselvää.