Maailman kirjat on menneet ihan sekaisin. Yleensä mä tapan melkeen kukan kuin kukan. Kliivian olen saanut joskus kaaauan kauan sitten lahjaksi (tais olla äidiltäni) ja se on kärsinyt mun "hellässä" hoidossa (vai pitäiskö sanoa hoitamattomuudessa) jo ihmeen kauan... meidän hoitosuhde on tainnut kestää jo yli viis vuotta. Viime vuonna erotin tuosta kliiviasta yhden poikasen, kun purkki alkoi käydä ahtaaksi. Nyt tuo alkuperäinen kukka ja sen poikanen ovat yllättäneet minut pukkamalla purkin täydeltä poikasia. Jos pysyin laskelmissani niin lapsukaisia taitaa olla jopa seitsemän. Nämä on nyt vieroitettu omiin purkkeihin ja yksi lähti hoitoon alkuperäisen kliivian lahjoittajallekkin.
Ja jottei tässä olis ollut ihmettä tarpeeksi niin toinen noista vanhemmista kliivioista päätti yllättää minut myäs kauniilla kukilla. Voi kun mä olen niiiiin iloinen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Niitä on aina kiva saada.