Ystävä hyvä

Ystävyys, mikä ihana syy tehtailla kortteja. Tänä vuonna tein puolisen kymmentä korttia. Kaikki ei olleet samanlaisia, mutta ehkä suurimpana yhteisenä tekijänä oli teksti. Kynän viiva ja paksuus, erillaiset tekstityylit, erillaiset kynät jne. ovat kiehtoneet minua viime aikoina. Tässä kuva yhdestä kortista, joka lähti tärkeälle ihmiselle.

Tiedän että blogi on ollut pitkään ruususen unessa. Toivottavasti saisin tässä kevään aikana vihdoin heräteltyä sen ja lisäiltyä tänne kuvia tuotoksistani. Kaikenlaista on tullut tehtyä, mutta kuvia ei ole tullut aina otettua, saati että olisin niitä vähäisiä kuvia julkaissut. Blogini ei varmastikkaan ole kovin luettu, mutta on todella ihana kuulla, kun joku on lukenut blokkauksiani tai kyselee livenä miksi blogia ei ole päivitetty.

Kengän kuvia ja aikaisia aamuja

Arkea, monenlaista. Kotia, töitä, lapsia, siirtymistä paikasta toiseen hirmuisella kiireellä. Välillä pitää pysähtyä ja muistuttaa itselle: rauhoitu, muista hengittää. Tätäkö ne ovat ne ruuhkavuodet. Muistaisinpa nauttia pienemmistäkin asioista, ottaa aikaa itselle ja suoda itselle irtiottoja arjesta.

 

Tätä nämä alla olevat skräppisivut kai kuvastavat. Muistutuksia arjen irtiotoista.

 

Ensimmäinen sivu lasten kanssa tehdystä retkestä (pitäis harrastaa enemmänkin). Minun ja tyttären jalat kadulla. Lapset. Niinpä niin! Haastavia hetkiä, ihania keskusteluita, yhdessäoloa, iloa, naurua, kiukkua ja kaikkea. Mielialanvaihteluita äärilaidasta toiseen. Hetkiä jolloin mikään ei kelpaa ja toisessa hetkessä olet "maailman paras äiti". Pitää pysyä tässä hetkessä, nauttia joka hetkestä. Aika kuluu, lapset kasvaa ja mikään ei ole pysyvää. Tämä hetki on jo kohta eilinen. Muisto, joka toivottavasti säilyy.

 

Ja toisen kuvan sektorimatka Tallinnaan oli mahtava irtiotto arjesta (vaikkakin sisälsi myös töitä... mutta myös naurua rutkasti). Ei haittaa vaikka joutui nousemaan aamulla aikaisin, jotta kerkesi aamukuuden koneeseen tai nukkui vähän ja huonosti. Mukaan tarttui kuitenkin uusia juttuja, joita on kiva muistella/naureskella vielä pitkään.

 

Pitäisi enemmän ripotella vuoden varrelle sellaisia arjesta poikkeavia juttuja. Ei liikaa, eikä välttämättä liian suuria. Pieniä piristyksiä. Niin ku vaikka tämän päiväinen uusi väri ja muoto hiuksissa. Nautitaan!

 

 

Kevään innoittama kortti

Ja taas kortti. Innostuin kovasti näistä leimakuvien värittämisestä vesiliukoisilla musteella.

 Oikein aurinkoista pääsiäisen odotusta sinulle!

Arvonta Paperilla-lehdellä

Paperilla-lehdellä on blogissaan arvonta meneillään. Kävin itse osallistumassa, entäs sinä?

Juhlaviikonlopun satoa

Varsinainen syntymäpäivä viikonloppu jälleen ehtoo puolella. Eilen kävin juhlimassa ystävääni joka oli vuoden aikana toipunut seuraavalle vuosikymmenelle siirtymisestä. Oli ihana tehdä kortti aikuiselle ihmiselle. Ja olen kyllä tyytyväinen tulokseen. Askartelin myös lahjaksi viemälleni suklaalle rasian, mutta valitettavasti huomasin vasta tänään etten muistanut ottaa kuvaa valmiista lopputuloksesta. Pitää ottaa joskus uusiksi ja muistaa silloin kuvata itse tehty lahjapussukka.

Toinen kortti meni ihanalle pienelle neidille joka saavutti eskari-iän. Ihana ilopilleri. Hänelle tein kortin viimeisimmän Paperilla-lehden ohjeita mukaillen. Idea on tuo koritn taittelu hieman normi kortista poikkeavalla tavalla. Oli ihan helppo tapa tehdä hieman monimutkaisemman näköinen kortti. Ja kortin saajan kommenttikin jäi mieleen: "Oi ku kiva, kun tää aukee tälleen".

Muistikirjan uumenista

Hiljaiseloa joo. Ainakin blogirintamalla. Mutta en minä oikeassa elämässä ihan tekemättömänä ole ollut. Arki rullaa, töitä on liikaa... Sille vastapainoksi kehittelin itselleni nopean tavan purkaa luomisen tuskaa. Sain nimittäin joululahjaksi anopiltani tällaisen muistikirjan. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kirjassa on n. 50 sivua ja vuodessa 52 viikkoa. Eli kirjasta tuli minun päiväkirja. Tyyli ei ole perinteinen "tekstiä, tekstiä, tekstiä", vaan joka viikko on lupa piirtää, maalata, leimailla tai jollain muulla tavalla purkaa viikon tuntemuksia/ajatuksia.

 

Kaikkea en tästä kirjastani jaa täällä, mutta tässä pieniä maistiasia siitä minkälaisesta projektista on kyse. Ja tarkoitushan on pitää omaa päätä kunnossa.

 

Mitä tapahtui kuukausi sitten

Ei pidä kuvitella, että kuukausi sitten vietetty ystävänpäivä ja siihen liittyvät kortit olisivat jääneet minulta huomiotta. Ehei, en vain ole niitä saanut tänne blogin puolelle tuotua.

Tällaisia lähti tänä vuonna. Osa hyville ystäville, osa suurena yllätyksenä ihmisille jotka eivät osanneet odottaa postia. Onnistuin yllättämään, ja saamaan siittä hyvän mielen itselleni (ja ehkä jollekin muullekin). Määrällisesti olisi voinut lähteä useampikin kortti, mutta aikapula asetti rajat tälle touhulle.