Kengän kuvia ja aikaisia aamuja

Arkea, monenlaista. Kotia, töitä, lapsia, siirtymistä paikasta toiseen hirmuisella kiireellä. Välillä pitää pysähtyä ja muistuttaa itselle: rauhoitu, muista hengittää. Tätäkö ne ovat ne ruuhkavuodet. Muistaisinpa nauttia pienemmistäkin asioista, ottaa aikaa itselle ja suoda itselle irtiottoja arjesta.

 

Tätä nämä alla olevat skräppisivut kai kuvastavat. Muistutuksia arjen irtiotoista.

 

Ensimmäinen sivu lasten kanssa tehdystä retkestä (pitäis harrastaa enemmänkin). Minun ja tyttären jalat kadulla. Lapset. Niinpä niin! Haastavia hetkiä, ihania keskusteluita, yhdessäoloa, iloa, naurua, kiukkua ja kaikkea. Mielialanvaihteluita äärilaidasta toiseen. Hetkiä jolloin mikään ei kelpaa ja toisessa hetkessä olet "maailman paras äiti". Pitää pysyä tässä hetkessä, nauttia joka hetkestä. Aika kuluu, lapset kasvaa ja mikään ei ole pysyvää. Tämä hetki on jo kohta eilinen. Muisto, joka toivottavasti säilyy.

 

Ja toisen kuvan sektorimatka Tallinnaan oli mahtava irtiotto arjesta (vaikkakin sisälsi myös töitä... mutta myös naurua rutkasti). Ei haittaa vaikka joutui nousemaan aamulla aikaisin, jotta kerkesi aamukuuden koneeseen tai nukkui vähän ja huonosti. Mukaan tarttui kuitenkin uusia juttuja, joita on kiva muistella/naureskella vielä pitkään.

 

Pitäisi enemmän ripotella vuoden varrelle sellaisia arjesta poikkeavia juttuja. Ei liikaa, eikä välttämättä liian suuria. Pieniä piristyksiä. Niin ku vaikka tämän päiväinen uusi väri ja muoto hiuksissa. Nautitaan!

 

 

Kevään innoittama kortti

Ja taas kortti. Innostuin kovasti näistä leimakuvien värittämisestä vesiliukoisilla musteella.

 Oikein aurinkoista pääsiäisen odotusta sinulle!

Arvonta Paperilla-lehdellä

Paperilla-lehdellä on blogissaan arvonta meneillään. Kävin itse osallistumassa, entäs sinä?

Juhlaviikonlopun satoa

Varsinainen syntymäpäivä viikonloppu jälleen ehtoo puolella. Eilen kävin juhlimassa ystävääni joka oli vuoden aikana toipunut seuraavalle vuosikymmenelle siirtymisestä. Oli ihana tehdä kortti aikuiselle ihmiselle. Ja olen kyllä tyytyväinen tulokseen. Askartelin myös lahjaksi viemälleni suklaalle rasian, mutta valitettavasti huomasin vasta tänään etten muistanut ottaa kuvaa valmiista lopputuloksesta. Pitää ottaa joskus uusiksi ja muistaa silloin kuvata itse tehty lahjapussukka.

Toinen kortti meni ihanalle pienelle neidille joka saavutti eskari-iän. Ihana ilopilleri. Hänelle tein kortin viimeisimmän Paperilla-lehden ohjeita mukaillen. Idea on tuo koritn taittelu hieman normi kortista poikkeavalla tavalla. Oli ihan helppo tapa tehdä hieman monimutkaisemman näköinen kortti. Ja kortin saajan kommenttikin jäi mieleen: "Oi ku kiva, kun tää aukee tälleen".

Muistikirjan uumenista

Hiljaiseloa joo. Ainakin blogirintamalla. Mutta en minä oikeassa elämässä ihan tekemättömänä ole ollut. Arki rullaa, töitä on liikaa... Sille vastapainoksi kehittelin itselleni nopean tavan purkaa luomisen tuskaa. Sain nimittäin joululahjaksi anopiltani tällaisen muistikirjan. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kirjassa on n. 50 sivua ja vuodessa 52 viikkoa. Eli kirjasta tuli minun päiväkirja. Tyyli ei ole perinteinen "tekstiä, tekstiä, tekstiä", vaan joka viikko on lupa piirtää, maalata, leimailla tai jollain muulla tavalla purkaa viikon tuntemuksia/ajatuksia.

 

Kaikkea en tästä kirjastani jaa täällä, mutta tässä pieniä maistiasia siitä minkälaisesta projektista on kyse. Ja tarkoitushan on pitää omaa päätä kunnossa.

 

Mitä tapahtui kuukausi sitten

Ei pidä kuvitella, että kuukausi sitten vietetty ystävänpäivä ja siihen liittyvät kortit olisivat jääneet minulta huomiotta. Ehei, en vain ole niitä saanut tänne blogin puolelle tuotua.

Tällaisia lähti tänä vuonna. Osa hyville ystäville, osa suurena yllätyksenä ihmisille jotka eivät osanneet odottaa postia. Onnistuin yllättämään, ja saamaan siittä hyvän mielen itselleni (ja ehkä jollekin muullekin). Määrällisesti olisi voinut lähteä useampikin kortti, mutta aikapula asetti rajat tälle touhulle.

Ei ihan hiljaiseloa

Kortteja, kortteja, kortteja...

Seitsemän vuotiaalle:

Neljätoista vuotiaalle:

 Ja viisi vuotiaalle:

Vuoden aloitus

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Tai no aika vanhat kujeet. Eli yhä edelleen skräppääminen ja muu paperiaskartelu tulee toimimaan minun terapeuttina. Korut tai niiden tarvikkeet eivät juurikaan huutele kaapista (mutta ei vielä raski luopua niistä, jos vaikka takki vielä kääntyisi). Paperit sen sijaan pitää ihan hirmuista meteliä. Mieli tekisi enemmän kuin mihin aika ja voimat riittävät. Ja uusia ideoita on pää täynnä, kunhan vain kerkeäisi tekemään.

Joululoman aikana syntyi kolme uutta skräppisivua. Ensimmäinen oli lähinnä fiilistelyä paperin ja musteiden kanssa. Kuvana on anoppilan mökin laiturilta ottamani kuva kynttilölyhdystä. Istuin tuolloin pitkän tovin laiturin nokassa yksikseni ja kuvailin laiturille sijoitettuja lyhtyjä. Ihanan tyyntä ja rauhallista. Oli niin hiljaista että teki mieli melkein kiljaista. 

Nyt tuon kuvan liitin tähän joulun jälkeiseen tunnelmaan siitä hetkestä, kun lumet olivat (jälleen kerran) sulaneet ja maa oli jäinen ja musta. Pimeää! Ja vielä joulukuussa. Toivottavasti tämä on vain ohi menevä ilmiö. Toivottavasti jouluista ei tule tällaisia. Kaipaan lunta ja pakkasta. Kuinka lumi valaisee tätä muuten niin pimeää vuodenaikaa. Ja tulihan sitä lunta sitten heti vuoden vaihtuessa.

Toinen sivu syntyi joululahjani pohjalta. Sain lahjaksi mieheltäni Polarin Loop-aktiivisuusrannekkeen. Tätä olinkin mielessäni toivonut. Jospa tämä lisäisi aktiivisuuttani, tai ainakin tällä on mielenkiintoista seurata ihan normipäivänkin liikkumista ihan vaivihkaa.

Sivusta tuli hieman epäjouluinen vaikka siihen onkin lisätty jouluisia asioita. Miten rantakivellä istuskelu, Loop ja joulusukka saatetaan yhteen. Sitä kerkesi miehenikin jo ihmettelemään. Mutta teksti nivoo asiat mielestäni hyvin yhteen. Kiva välillä tehdä jotain ihan hullua.

Ihanaa tammikuuta!