Pipo tupsulla

Viime talven neuloin työlleni pipon. Ja serkkutytön oli saatava samanlainen. Siispä tein sellaisen hänelle syntymäpäivälahjaksi. Sisälle laitoin vielä trikoosta vuoren.

Ja onhan se isä minullakin

Värien sekoitteleminen on ihanaa. Vois melkeen vaan tehdä sitä ilman että värejä käyttääisi mihinkään. on hauskaa seurata kuinka sinisestä ja punaisesta tuleekin yhdessä violettia. Tämän on huomannut myös neitokaiseni. Hän jopa toivoi saavansa sellaiset vesivärit joissa olisi VAIN päävärit: kaksi sinistä kaksi punaista ja kaksi keltaista. Eli ei mitään ylimääräistä. Niin näistähän ne kaikki värit sitten löytyvätkin. Ihanaa!

Työkaveriltani sain aivan loistavan vinkin isänpäivälahjaksi. Auton lumiharja... siis se sellainen puinen + maalia +lapset. Ja se on siinä. Meillä piti tuo lumiharja jakaa teipillä kahtia, jotta molemmilla oli oma maalausalue. Tyttären tyyli oli hieman tarkempaa ja mietitympää ja aikaakin meni kohtuullisen kauan. Pojalla 5v ei kauaa nokka tuhissut kun homma oli valmis.

 Kortin tein tällä kertaa itse, koska lapset olivat kaiken luovuuden jo antaneet harjalle.

Isänpäivä paita

Meillä lapset ihmettelivät tuossa taannoin, että miksi vanhemmilla on kolme päivää jolloin he saavat lahjoja, mutta lapsilla vaan kaksi. Niin enpäs ole tuota tullut koskaan ajatelleeksi. Syntymäpäivä, joulu ja äitien-/isänpäivä, mutta lastenpäivänä ei lahjota lapsia. Hmm! Mutta tästä huolimatta lasten mielestä on ihana tehdä jotain isälle näin isänpäiväksi. 

Tyttärelle tuli alkuviikosta hätä, kun opettajien retaleet olivat järjestäneet koulutuspäivän itselleen juuri silloin, kun hänellä olisi ollut käsitöitä ja suunnitelmissa oli ollut isänpäivälahjan valmistaminen. Äidin pienet ajatusnystyrät laitettiin kovalle koetukselle, kun alettiin miettiä mitä voitaisiin kotosalla keksiä isälle lahjaksi. Ja ehkä haastavinta oli keksiä jotain mikä kelpasi myös neiti 9 v:lle. Lopulta päädyttiin paidan tuunaukseen. Tyttö suunnitteli kuvion, joka paitaan tehtiin aika huikeilla tekstiilikuviokankailla (pinta on samettimainen). Tai miksi nyt noita kutsutaankaan. Tuollaisia tarttui matkaan käsityömessuilta. Nyt ne pääsivät testaukseen. 

Kuvio suunniteltiin ensin pikkupaperille, sitten piirrettiin malli isommalle paperille oikeaan (toteutettavaan) kokoon ja sitten piirrettiin vielä tuohon siirtokankaalle kohdat joista leikellään. Kangas kiinnitettiin silittämällä. Aika hieno tuli ja loppukäyttäjäkin oli tyytyväinen.

Tää viimenen kuva oli niin veikee. En edes huomannut isän ja tyttären samanlaista asentoa kuvatessani. Ei oo omena kauas puusta pudonnut, hih! Siinä ihmetellään kuinka isänpäivä kääretorttu valmistuu neitokaisen tekemänä.

Perhospaita

Saumurikurssin lopputuotteena syntyi tyttärelle paita aivan ihanasta trikoojerseystä. Helmaan aplikoin samettitrikoosta vielä perhosen. Sen verran mieluinen paita, että heti oli seuraavana päivänä päällä.

Jaa-a, nyt meni ihan rullalle

Jaa-a, mitäs sitä on taas tullut tehtyä. Ideoita pyörii paljon tuolla pääkopassa, kun vaan kerkeis kaiken toteuttamaan.

Tämä idea tarttui jostain paperiaskartelukirjasta (en millään muista minkä nimisestä), jota selailin kirjakaupassa. Eli käytöstä poistetun (ei mielellään minkään klassikko) kirjan sivuista rullataan kynän ympärille saman paksuisia rullia. Rullat liimattaan reunasta niin ettei ne purkaudu. Ja kiinnitetään hiuspinneillä toisiinsa. Me säästettiin hiuspinnejä ja sidottiin rullat narulla toisiinsa.

Ja lopputuloksena on pannunalunen. Lapset oli kovasti sitä mieltä että tää syttyy tuleen kun päälle laitetaan kattila. Joten asia piti testata. Savua ja tulta odotellen länttäsimme kattilan rullien päälle, mutta sammutuskalustoa ei ainkaan tällä kertaa tarvittu. Mutta jännää oli :)

Ihan eka

Vuoden tai pari  olen asiaa kypsytellyt mielessäni. Sitä varten tai sen verukkeella on ostettu kaikenlaista tilpehööriä. On papereita ja koristeita, leimoja ja leikkureita. Mutta loppujen lopuksi siittä tulikin aika riisuttu versio ilman suurempia krumeluureja. Ehkä se sitten on tekijänsä näköinen.

Eli saanko esitellä... elämäni ensimmäinen todellinen skräppisivu. Ja aiheena on oma vilperttini Eemeli. Kuva on blurrattu, koska en mielelläni lapsieni kuvia julkaise tässä blogissa niin että heidät voi tunnistaa.

Pohjalla on siis ihan perus sininen pahvi. Oikeassa olevan kivipahvin alla on hieman valkoista akryylimaalia (josta tais tulla mulle lemppari). Ja tekstit on itse tussailtu vapaalla kädellä. Vielä hieman mietityttää että mustaanko vielä tuon Eemeli tekstin samaan tapaan kuin tuon 2012-tekstin.

Me&i

Viikko sitten Kotini pursui Me&i:n vaatteista ja niitä hypistelevistä vieraista. Ihana iltapäivä! Ja tietysti tarjolla oli monenlaista syötävää hypistelyn lomassa. Halusin täällä esitellä suklaakakun ja etenkin sen koristelun. Kuinka voikin suht vähällä vaivalla saada koristelun, jolla suklaakakku muuttuu teemaan sopivaksi. Eli tarvittiin vain kynä, paperia, sakset ja tomusokeria.