Höyhensaarilla

Skräppisivujakin on tullut tehtyä. Pojusesta tuli otettua ihana kuva kännykän kameralla, kun hän nukkui meidän vanhempien sängyssä. Poju oli aamulla niin väsynyt että ei meinattu saada ylös sitten millään. Eli kyseessä oli arkiaamu alkukesästä ja hoitopäivä. Viikonloppuisinhan tuo samainen poika pomppaa ylös ilman mitään vaikeutta ennen kukon laulua.

Pieni mies oli todellakin niin väsynyt, ettei edes huomannut kun nostimme hänen unilelunsa pään päälle. Tästä ajattelinkin tehdä sitten tällaisen unisivun. Ajatuskuplassa on sellaisia asioita jotka ovat tällä hetkellä pienen miehen lemppareita. Ja tulihan sinne tietty kirjoitusvirhekin. Ei pitäisi kirjoittaa samalla kun puhuu puhelimella. Ei ainakaan tussilla. Skylanderista tuli skylaneri. D on nyt aika kaposesti tuolla välissä, mutta olkoot. Kai se nyt sitten kuuluu sinne noin.

Kiitos hoitajille... tänäkin vuonna

Tästä on jo aikaa, kun kiiteltiin pojan kanssa päiväkodin tätejä kuluneesta vuodesta. Tänä vuonna päätin jättää kukkaset ja muut lahjomiset vähemmälle ja keskittyä enemmän kauniiseen korttiin ja johonkin yllättävään. Äiti siis askarteli kortit, koska pojan innostus askarteluun ei tällä kertaa riittänyt. Hän kyllä piirteli erillaisia kivoja kuvia muistikirjaani pyynnöstäni. Yritin pyytää kuvia hoitajista, mutta siihen ei valitettavasti ypoika suostunut. Mutta sen sijaan syntyi suloisia tipuja, perhosia, kukkia jne. Niistä sitten valitsin parhaimmat ja värityksen jälkeen leikkasin kuvat irti muistikirjastani ja lisäsin kortteihin.

Jokainen kortti on omanlaisensa. Ainoa asia, joka korteissa on yhtenäistä on jääteen-ohje, jonka kirjoitin kortin nurjallepuolelle kiitosten yhteyteen teepussin kera. Ainakin yksi hoitajista mainitsi jälkikäteen tykänneensä ideasta, etenkin kun hän juo muutenkin teetä.

On se vaan kiva, kun on kivoja hoitajia. Ei se ole niin itsestäänselvää.

Kortti sinne, toinen tänne

Kortteja on lähtenyt vähän eri suuntiin. Tässä muutama onnittelu-kortti. Ylimmästä kortista pitää mainita sen verran että tuo Minnikuva joka on tuollaisella foliopohjalla on lasten suklaakolikoiden kuori. Jemmasin noita kuoria jonkin verran, kun ne vaikuttivat sellaisille, että niitä voisi kortteilussa ja muussakin askartelussa  käyttää.

 

No ny se löyty

Ei hätäpäivää enään, kameran laturi löytyi. Ja pääsin viimein ottamaan kuvia uudella objektiivilla. Tosin tuntuu sille että melkeen kaikki kukkaset on jo kukkineet. Mutta kyllä mä kuvattavaa löydän.

Muutaman kivan jutun olen tehnyt joita voisin esitellä, kunhan saan aikaa kirjoittelulle. Nyt keskityn huomiseen eli Oulun taidemuseolla oleviin käsityökirppikseen. Saapa nähdä kaatuuko talous tuohon nelituntiseen.

Klik klik

Klik klik klik... voi kun kuulisinkin tuon äänen. Olen lahjakkaasti hukannut jonnekkin hyvään piiloon järjestelmäkamerani laturin. Molemmat akut on ihan tyhjät, ja rouvalla olis ihan hirvee innostus kuvata kyseisellä kapistuksella. Ei auta kun vaan etsiä ja etsiä. Kyllä se jostain löytyy. Sillä välin tyydytään pokkarikameraan.

Tilasin jokin aika sitten Paperiliittimen mainostuksen uhrina puukuvioita Puolasta. Kyseessä oli sellainen nettiliike kuin Wycinanka. Ihana uusi tuttavuus, josta löytyi ihastuttavia puukuvioita ja leimasimia. Näitä olenkin muutamissa blogeissa ihastellut. Nyt mulla on itsellänikin niitä. Tilaus oli houkutteleva varsinkin, kun kyseisenä päivänä postikulut Suomeen olivat tasan nolla euroa. Tähän käytin mm. puisia kameran kuvia, kirjaimia sekä tuollaisen negatiivi-rivin niin puisena kuin myös leimakuviona.

 

P.S. Kannattaa pistää muistiin 15.6 klo 12-16. Tuolloin on Oulun taidemuseolla Oulun seudun tekstiiliopettajat ry:n järjestämä kässäkirppis. Tää taitaa mennä sinne vähän tyhjentämään varastoja, jotta voi sitten taas ostaa jotain uutta ja ihanaa.

Aja vaRRRovasti!

Voi kunpa keksisin jonkin helpon tavan blogata. Kaikenlaista on tullut taas tehtyä, mutta tämä kuvien siirto koneelle aiheuttaa taukoja bloggaamisessani. 

Tämä sivu on ollut jo jonkin aikaa valmiina. Kuva on otettu allekirjoittaneesta joskus kaaauan kaaauan sitten, aikana jolloin menopelinä oli vihreä leikkimopo jossa oli punainen ratti. Taisin olla jo tuolloin innostunut ratin pyörittelijä, ja olen sitä yhä... tosin nykyään alla on nelipyöräinen. Joskus haaveilin moottoripyöräkortin hankkimisesta salaa mielessäni, mutta ehkä se jää muiden jutuksi. Taidan vain sujuvasti istua aviomiehen kyydissä.

Viirit leikkasin teipistä ja nuo hauskat pilven näköiset puu koristeet on tyttären aarteista saatu (olivat oikeasti lampaita). Ja tuo teksti on muisto lapsuudesta. Tuota laulua tuli laulettua melko moneen kertaan, ja tulipa sen mukana opittua myös R-kirjain. Aja vaRRRRovasti!

Aika jännää

Skräppääminen on vienyt nyt niin mennessään, ettei oikein muuta saa tehtyä. Tällainen sivu syntyi muutaman vuoden vanhasta valokuvasta. Tyttöseni oli ekaa kertaa mökillä kalassa isänsä kanssa. Aika jännää puuhaa. Saaliiksi taisi tulla vain särkiä ja ne vapautettiin takaisin uiskentelemaan.

Ihastuin tähän kouvunlehti paperiin heti ensisilmäyksellä. Ihanan kesäinen. Ja muutenkin olen tyytyväinen sivuun.

Riemukasta Vappua, jollen palaa bloggailemaan ennen sitä!