Synttärihulinaa

Synttärit. Eli erittäin hyvä syy juhlia... ja paljon. Meillä on meneillään esikoisen 9. v synttärit. Kolmen päivän juhlaputki. Tyttöjä hyörii nurkissa puolisen kymmentä melkeen joka päivä. Kakkua ei oo, kun sitä ei kuulemma tarvita. Sen korvaa kermalla koristellut muffinit... vai kuppikakuiksikos näitä nykyään kutsutaan. Mikähän ero niillä muuten on?

Ja oli kyllä lauantaina niin ihana kuulla naapurin rouvan suusta kuinka heidän tyttönsä oli ihastellut synttäreiden jälkeen kuinka kaverin äiti harrastaa askartelua. Ja oli todennut että " Eksääkin äiti vois harrastaa askartelua?" Ihanaa!

Mansikka muffinsseja kermalla ja koristeilla

Askartelu näkyi synttäreiden ohjelmassa. Lauantaina tuunattiin tulitikkuaskeista korurasiat ja tietty tehtiin sinne korutkin helmistä. Kortteja tuli vinopino... tosin niistä ei kerennyt ottaa kuvia.

Ja sunnuntaina tehtiin piipunrasseista, kreppipaperista ja hamahelmistä perhosia.

Olen kyllä sitä mieltä, että näin kahteen tai useampaankin osaan jaettuna synttärit on toimineet erittäin hyvin. Ihan hirveetä hulinaa ei ole päässyt syntymään. Ja askartelusessiotkin ovat pysyneet miellyttävinä ohjelmanumeroina.

On ne oikeestaan aika ihania noi alakouluikäset. Ihana katella kuinka innossaan ne on käsillä tekemisestä. Osa on jopa todennut harmissaan, että kotona ei ole liimaa tai jotain muuta askartelujuttua, muuten olis kuulemma kiva tehdä kotonakin jotain tällaista. Meidän perheen naperot tuskin joutuvat koskaan sanomaan ettei askarteleminen onnistuis kotona. Siitä pitää huolen äidin valtava ylitsepursuava askartelutarvikevarasto :).