Kuka on...

Mulla on ollut mielestäni onnellinen lapsuus. Olin siitä onnellisessa asemassa, että sain olla alle kouluikäisenä kotona. Ja vielä koulu aikanakin koulun jälkeen kotona oli aina joku vastassa. Alle kouluikäisenä huseerasin samoissa paikoissa kuin äitikin. Jos äiti meni kauppaan, sinne menin myös minä. Jos äiti meni pankkiin, niin sielä minäkin istuskelin asiakastiskillä ja ihmettelin maailman menoa. töihinkin tulin matkassa... ainakin välillä. Mulla oli jopa omat vakiasiakkaat äidin kotikampaamossa. Lämmöllä muistelen noita yhteisiä hetkiä. 

Ja kaikkialle kuljettiin kesäisin pyörällä tai kävellen ja talvisin kuljettiin potkurilla eli potkukelkalla. Äidilläni kun ei ollut ajokorttia tuolloin. Täytyy myöntää, että näin jälki käteen, kun olen saanut omia lapsia olen monet kerrat ajatellut nostavani hattua äidilleni tuosta kaikesta. Mulla oli onnellinen lapsuus. Kiitos siittä!

Alla skräppisivu, jonka tein Emmon Voimaa skräppäyksestä-kurssin innoittamana. Kuvana on sellainen kuva, jonka äitini valitsi. Ja teksti viittaa meidän yhteiseen kesto aiheeseen lapsuudessani, jota käytiin mm. kauppareissuilla. Äiti kysyi: "Kuka on äidin pullahiiri" ja minähän tietty vastasin, että minä.