Joulupaketteja

Joulun aika on aikaa jolloin saa lahjoa ja muistaa läheisiä ihmisiä. Tänä vuonna melko monta pientä lahjaa on piilotettu tällaisiin pieniin rasioihin. Kokoa on aika helppo muuttaa paperikoon mukaan. Tämä alla oleva paketti sisälsi korun ystävälleni joka on auttanut monesti pienissä pulmissa. Rasia on tehty n. 10*15 kokoisesta paperista.

Pojan päiväkotiryhmän hoitajat (sekä aattona käynyt joulupukki) saivat tällaiset suklaapussukat.

Poistin nimet kuvasta... vaikka pojan nimi oli kyllä ihanan taiteellinen.

Joulu tulee tänäkin vuonna

Tänä vuonna (kuten niin monta kertaa aiemminkin) ajattelin, että joulun alla en ala stressaamaan. Valmistelen asioita hyvissä ajoin ja nautin joulun tulosta. Mutta niinhän siinä kävi, että hermot meni jo alkuunsa. Kaikki tuntui kerääntyvän niskaan. Kaikki tapahtui yhtä aikaa ja paine kävi vain suuremmaks ja suuremmaksi. Kunnes se ryöppysi ylitse, kun se viimeinen ylimääräinen tippa tipahti ämpäriin. Ja silloin huomasin, että nyt pitää höllätä. Joulukortit ulkoistin lapsille, suurimmaksi osaksi. Siivoukseenkin sain tottuja avuksi. Ja lopulta huomasin että kyllähän tästä joulu saadaan aikaan. Ihan ilman hösötystäkin.

Ihanaa joulun aikaa kaikille!

Numeroitu kortti

Synttärit eli syy tehdä kortti. YES! Ja tällainen siitä tuli tällä kertaa. Saaja 9 v. kummipoika ei ehkä ihan huomaa kaikkia hienouksia, mutta itse olen iloinen että sain suhteellisen yksinkertaiseen korttiin upotettua monta sellaista asiaa joita olen halunnut kokeilla korteissa tai skräppäyksessä.

Teippi tuo paperiaskartelun viimeaikojen trendi tuote ihastuttaa ja vihastuttaa minua. se on ihanaa, mutta niin vaikeeta käyttää. Nyt sitä sain käytettyä hieman. Eli siis nuo vihreät pilkulliset nauhat. Etusivulla on samasta paperista kuin pohjapaperi tehty yksinkertaistetut kirjaimet, jotka olen saanut erottumaan pohjalle liimatun mustan paperin avulla.

Toiselta puolelta löytyykin sitten numeropaperia. Nää on ihania. Ja oon haaveillut pitkääntämän käytöstä. Nyt se pääsi tähän korttiin. Ja päivän tärkein numero on tietty ympyröitynä.

Pitäisi vai saisiko sittenkin

Sinne, tänne, tuonne. Siltä on tuntunut viime aikoina. Joka viikko, joka päivä johonkin suuntaan kotona on käyty vaan tankkaamassa joko ruokaa tai unta. No ei ehkä ihan näin rajusti, mutta väsy tässä on tullut. Nyt tuli pakko pysähdys, kun mahatauti kaatoi rouvan vällyjen väliin ja oli pakko vaan olla, kun muuhun ei pystynyt. Se pistää miettimään, kuinka ihanaa on olla kunnossa ja pystyä menemään. Vaikka tämä joulunalus onkin sellaista suhaamista suuntaan ja toiseen, niin onhan siinä kuiten oma tunnelmansakin. Pitää vain osata asennoitua asioihin oikein... sopivassa mittakaavassa. Ei se nyt ole niin vakaavaa jos joku juttu menee mönkään. Eikä ne piparitkaan ihan pakollisa ole. Ja muistaa nauttia. Mietinkin juuri kuinka innolla odotan huomista ja tytön tanssiesitystä joulujuhlassa. Nää on niitä parhaita hetkiä, joista on nautittava niin kauan kuin niitä riittää. Voi kun me kaikki muistettais nauttia niistä iloisista hetkistä, koettais ne suurina hetkinä. Ja ne ikävämmät asiat vois kokea pienempinä, ei niin tärkeinä ja maata mullistavina.

Tässä alla pari kuvaa tapahtumista jotka ovat viime aikoina tuottaneet iloa minulle. Ekaksi työreissu Kööpenhaminaan. Ihana reissu, jossa kaikki ei mennyt ihan nappiin, mutta seura oli mukavaa ja mieleen jäi mukavia muistoja. Ja jälkimmäisenä joulumyyjäiset joihin lähdin ystäväni houkuttelemana. Seura oli jälleen ensiluokkaista ja oli ihana seurata ihmisvilinää (ei muistella sitä että koruja meni kaupaksi tasan 1 kappale, ja senkin osti työkaveri). 

Ihanaa joulun odotusta! Ja positiivista elämänasennetta!

Pipo tupsulla

Viime talven neuloin työlleni pipon. Ja serkkutytön oli saatava samanlainen. Siispä tein sellaisen hänelle syntymäpäivälahjaksi. Sisälle laitoin vielä trikoosta vuoren.

Ja onhan se isä minullakin

Värien sekoitteleminen on ihanaa. Vois melkeen vaan tehdä sitä ilman että värejä käyttääisi mihinkään. on hauskaa seurata kuinka sinisestä ja punaisesta tuleekin yhdessä violettia. Tämän on huomannut myös neitokaiseni. Hän jopa toivoi saavansa sellaiset vesivärit joissa olisi VAIN päävärit: kaksi sinistä kaksi punaista ja kaksi keltaista. Eli ei mitään ylimääräistä. Niin näistähän ne kaikki värit sitten löytyvätkin. Ihanaa!

Työkaveriltani sain aivan loistavan vinkin isänpäivälahjaksi. Auton lumiharja... siis se sellainen puinen + maalia +lapset. Ja se on siinä. Meillä piti tuo lumiharja jakaa teipillä kahtia, jotta molemmilla oli oma maalausalue. Tyttären tyyli oli hieman tarkempaa ja mietitympää ja aikaakin meni kohtuullisen kauan. Pojalla 5v ei kauaa nokka tuhissut kun homma oli valmis.

 Kortin tein tällä kertaa itse, koska lapset olivat kaiken luovuuden jo antaneet harjalle.

Isänpäivä paita

Meillä lapset ihmettelivät tuossa taannoin, että miksi vanhemmilla on kolme päivää jolloin he saavat lahjoja, mutta lapsilla vaan kaksi. Niin enpäs ole tuota tullut koskaan ajatelleeksi. Syntymäpäivä, joulu ja äitien-/isänpäivä, mutta lastenpäivänä ei lahjota lapsia. Hmm! Mutta tästä huolimatta lasten mielestä on ihana tehdä jotain isälle näin isänpäiväksi. 

Tyttärelle tuli alkuviikosta hätä, kun opettajien retaleet olivat järjestäneet koulutuspäivän itselleen juuri silloin, kun hänellä olisi ollut käsitöitä ja suunnitelmissa oli ollut isänpäivälahjan valmistaminen. Äidin pienet ajatusnystyrät laitettiin kovalle koetukselle, kun alettiin miettiä mitä voitaisiin kotosalla keksiä isälle lahjaksi. Ja ehkä haastavinta oli keksiä jotain mikä kelpasi myös neiti 9 v:lle. Lopulta päädyttiin paidan tuunaukseen. Tyttö suunnitteli kuvion, joka paitaan tehtiin aika huikeilla tekstiilikuviokankailla (pinta on samettimainen). Tai miksi nyt noita kutsutaankaan. Tuollaisia tarttui matkaan käsityömessuilta. Nyt ne pääsivät testaukseen. 

Kuvio suunniteltiin ensin pikkupaperille, sitten piirrettiin malli isommalle paperille oikeaan (toteutettavaan) kokoon ja sitten piirrettiin vielä tuohon siirtokankaalle kohdat joista leikellään. Kangas kiinnitettiin silittämällä. Aika hieno tuli ja loppukäyttäjäkin oli tyytyväinen.

Tää viimenen kuva oli niin veikee. En edes huomannut isän ja tyttären samanlaista asentoa kuvatessani. Ei oo omena kauas puusta pudonnut, hih! Siinä ihmetellään kuinka isänpäivä kääretorttu valmistuu neitokaisen tekemänä.