Räiskis ja roiskis

Musteita, musteita ja musteita. Niitä on nyt tullut ostettua kaiken näkösiltä nettikirppiksiltä. Mun muste varastot on tuplaantuneet ellei jopa triplaantuneet. Tai siltä tää ainakin tuntuu. Törmäsin (jälleen kerran) Emmon nettikurssilla hauskaan keinoon saada mahtavia räiskeitä paperille tällaisella mustetöpöttimellä (vai miksihän tuota pitäis sanoa. Ja kun sellainen "käveli" eräällä kirppiksellä vastaan, niin sehän oli saatava.

Tässä on tulos ensimmäisten testausten perusteella. Tein pari korttia. Toinen korteista oli alkujaan pahvikartonki kokoa 15x15 ja toinen on saman kokoinen valkoinen kartonki (tämän esitteln myöhemmin samassa postauksessa jossa on jotain muutakin mitä olen viime aikoina tehnyt). Täytyy myöntää, että olen NIIIN myyty tälle tuotteelle. Ihana!

 

Ja joskus meiltä lähtee kortit niin vauhdilla maailmalle, että perillä huomattaan ettei olla edes omia nimiä laitettu korttiin. Eikä muuten muistettu sitten perilläkään. Hmmm, pitää varmaan tehdä kyläpaikkaan nimmari-kyläily :).

Kuka on...

Mulla on ollut mielestäni onnellinen lapsuus. Olin siitä onnellisessa asemassa, että sain olla alle kouluikäisenä kotona. Ja vielä koulu aikanakin koulun jälkeen kotona oli aina joku vastassa. Alle kouluikäisenä huseerasin samoissa paikoissa kuin äitikin. Jos äiti meni kauppaan, sinne menin myös minä. Jos äiti meni pankkiin, niin sielä minäkin istuskelin asiakastiskillä ja ihmettelin maailman menoa. töihinkin tulin matkassa... ainakin välillä. Mulla oli jopa omat vakiasiakkaat äidin kotikampaamossa. Lämmöllä muistelen noita yhteisiä hetkiä. 

Ja kaikkialle kuljettiin kesäisin pyörällä tai kävellen ja talvisin kuljettiin potkurilla eli potkukelkalla. Äidilläni kun ei ollut ajokorttia tuolloin. Täytyy myöntää, että näin jälki käteen, kun olen saanut omia lapsia olen monet kerrat ajatellut nostavani hattua äidilleni tuosta kaikesta. Mulla oli onnellinen lapsuus. Kiitos siittä!

Alla skräppisivu, jonka tein Emmon Voimaa skräppäyksestä-kurssin innoittamana. Kuvana on sellainen kuva, jonka äitini valitsi. Ja teksti viittaa meidän yhteiseen kesto aiheeseen lapsuudessani, jota käytiin mm. kauppareissuilla. Äiti kysyi: "Kuka on äidin pullahiiri" ja minähän tietty vastasin, että minä.

Höpö höpö höpö

Ihana lauantai. Hyvää juttuseuraa, kivaa tekemistä. Ystäväni Tingelstiinan kanssa ollaan oltu samalla Emmon järjestämällä nettikurssilla. Kurssin alussa sovittiin, että skräppäillään jossain välissä yhdessä. Kurssi alkaa olla nyt loppu ja tänään vihdoin saatiin aikaiseksi skräppisessio. Tingelstiina sai aikaiseksi aivan ihanan sivun lapsuudestaan.

Minun aikaansaannokseni oli tämä alla oleva höpöttely kuva. Sivu lähti siitä, että Tingelstiina näytti minulle netistä muutamia skräppisivuja joissa oltiin valokuva häivytetty taustapaperiin. Eli valokuvan rajat ei ole niin selkeät sivussa. Tässä käytin apuna gessoa. Tuon ihme aineen kanssa leikkiminen on pelottavaa, mutta myös aika hauskaa. Koskaan ei oikein varmasti pysty sanomaan miltä lopputulos tulee näyttämään.

Gessoilun jälkeen tuli aika tyhjä olo. En halunnut alkaa täyttämään kuvaa erinäisillä papereilla. Seurailin ystäväni inspiraatiota ja samalla kaivelin laatikosta erillaisia kukkasia ja kuvioita. Loppujen lopuksi sommittelu alkoi miellyttää silmää ja sivu oli valmis.

Olen tyytyväinen, vaikka sivun synty olikin aika vaikea. Yleensä sivut syntyvät paljon suuremman innostuksen alaisena. Ehkä jäin kiinni hyvään seuraan ja ihastelemaan toisen luovuutta.

Merille vie mieli

Mä olen jäänyt jotenkin kiinni näihin purjehdusreissuihin. Nähtävästi ne on olleet mukavia reissuja. Tuntuu, että näitä kuvia joista haluais tehdä skräppisivun on varmaan tuhansia. Nytkin kuva on pyörinyt ajatuksissa pitkään. Oon tykännyt tästä aina. Tässä on niin veikee tunnelma. Ystäväni kanssa (joka on samalla siis työkaverini) meillä oli kyseisellä reissulla hyvinkin hauskaa.

Kun näytin tätä sivua ystävälleni, naurun remakka oli mahtava. Molempiin sivun sanoma upposi. Etenkin teksti "Meillä ainakin". Kuvassa meidän lisäksemme oleva työkaveri venyttää joskus meidän pinnaa äärimmilleen.

Ystäväiseni

Hyvää ystävänpäivää! Tässä pari korttia jotka matkaavat ystävilleni.

Nauti

Olen nyt kovasti innostunut tästä skräppäämisestä. Tuntuu, että ideoita pursuaa ihan kammottavasti. Kerkeis vaan toteuttamaan kaiken. Aiempaan varvaskuvaan liittyy myös tämä alla oleva sivu. Kuva on otettu samaiselta purjehdusreissulta. Tältä reissulta olis kyllä muutama muukin skräppäämisen arvoinen otos olemassa. Saapa nähdä saanko toteutettua nekin.

Aihe on jälleen tää mun vuoden kattava projekti eli positiivisuus. Nauti! Sitä haluan muistutella itselleni.

Käytin tähän pahvisia kirjaimia ja kuvion jotka käsittelin ensin valkoiseksi gesson avulla. Sen jälkeen töpöttelin kuvioiden reunat mustalla musteella meikkisienen avulla. Ja annoin tuon mustan hieman mennä tuonne päälypinnallekin. Tuli aika hauskoja. Lisäksi taustalla on gessoa, johon vetelin märkänä aaltokuvioita. Ja onhan tuolla sininen kiekuratarra ja monen näköistä paperia. Ja tyttären raidallista teippiäkin... tästä sain vähän noottia neidiltä.

Oranssi on värinä mulle sellainen etten siittä kovasti tykkää. Mutta tässä tää on kiva.

Muistakaa tekin nauttia!

Muisti pätkii

Unohdin niin autuaasti ystäväni syntymäpäivän tammikuun puolessa välissä. Halusin muistaa häntä, vaikkakin hieman myöhässä. Ja pääsin käyttämään korttiin myös tuota ihanaa mittanauhan näköistä teippiä.