29.9.2013

Amiraali

Meidän pihan vieraileva tähti, amiraaliperhonen. Tämä vierailija on ilahduttanut meitä loppukesästä useampanakin päivänä. Kaunis ja ihmeen suuri perhonen.

Perhoset ja sudenkorennot ovat sellaisia hahmoja/kuvioita, jotka ovat kiehtoneet mua pitkään. Se näkyy myös meillä kotona. Esimerkiksi kodinhoitohuoneen kaapin ovista löytyy tämä sudenkorento. Tyttären huoneesta perhonen ja nyt olen ajatellut verhoja olohuoneeseen joissa on perhosia. 


27.9.2013

Samat materiaalit 1 -haaste

Marraskuussa 2013 on ilmestymässä lehtihyllyihin uusi suomalainen askarteluun liittyvä lehti Paperilla. Lehden tekijöihin kuuluu mm. Emmo, jonka Voimauttava skräppääminen- verkkokurssilla olin keväällä. Paperilla lehdellä on jo omat nettisivut, josta voi löytää mm. hyviä ideoita paperiaskarteluun. Sieltä bongasin Samat materiaalit -haasteen. Haasteen tarkoituksena on luoda haasteeseen osallistuminen mahdollisimman helpoksi kaikille, myös askartelijoille joilla ei ole suurta varastoa erilaisia tarvikkeita. Minullahan tuota ongelmaa ei kyllä ole. Mutta paketti näytti mielenkiintoiselta, joten tilasin sen pienen mietinnän jälkeen. Ideana on luoda jotain oman näköistä paketin materiaaleista, eikä kaikkea ole pakko tupata samaan työhön. 

Kun paketti tuli, olin innoissani materiaaleista. Samalla mietin, että kuinka saan haasteen tehtyä annetussa ajassa. Arki kun on ollut viime aikoina melko hektistä. Mutta hei, jos on pitkä lista tekemättömiä kotitöitä kotosalla, niin tottakai etusijalle menee se joka on mukavin. No okei, pyykin viikkaaminen meni edelle (jotta lapsilla olisi seuraavana päivänä jotain päälle laitettavaa), mutta senkin ajan käytin homman työstöön ajatuksissani. Laitoin paperit ja materiaalit seinälläni olevalle magneettitaululle näkyville. Näin pystyin helposti hahmottamaan ajatusta. Se olikin muuten tosi tehokasta. Sivu syntyi mietiskelyn jälkeen yhdessä illassa.

Liitin kaksi paperisuikaletta yhteen niin, että sain kokonaisen skräppisivun (30 x 30 cm) aikaiseksi. Kuvaksi valikoitui kuva jossa on tyttäreni lakatut sormet mökkilaiturilla. Naisten kasvot on leikattu paketin mukana tulleista lehden sivuista ja kiinnitetty gesson avulla pohjapaperiin. Gesso tulee hieman yli kasvojen tarvitseman alueen ja näin ollen vaalentaa taustaa tuolta kohden. 

Kuvan alle olen roiskinut mustetta. Kun valokuva oli paikoillaan lisäsin leimaamalla koukeroita, tekstiä tussilla ja paketissa olleita papereita/tarroja, joissa oli mielestäni mukavia tekstejä.

Hieman erillainen sivu kuin yleensä, mutta jälleen kerran olen hyvin tyytyväinen.


26.9.2013

Mun popot

Popot... hmmm, mistähän tuo sana tulee. Minun korvaani se ei tunnu niin vieraalle, mutta kun kuvasin tätä sivua, mieheni alkoi makustella tuota sanaa hymy huulillaan. Popot, varmaan lapsuudenajan sana. Äiti varmaan tietäisi paremmin. Mutta tuo sana kuvaa mun mielestä hyvin näitä Merrelin kenkiä, jotka mulla on ollu jo useamman vuoden. Ihan lempparit. Nämä on ns. paljasjalkakengät. Eli tuntuu kuin ei olisi kenkiä ollenkaan. Vahvistavat kai jalkapohjan lihaksia. Näillä mä olen kulkenut tämänkin kesän melkeen joka kolkkaan, ellen ole ollut paljain jaloin. Eihän ne ehkä kovin kauniit ole, mutta sitäkin rakkaammat. Täytyy myöntää, että nyt syksyllä piti oikein opetella laittamaan jalkaan välillä hieman asiallisemmatkin kengät kun esim. lähdin töihin.

Yhden asian keksin mihin näitä ei kannata käyttää. Vuosi tai taitaa siittä olla parikin vuotta sitten kävin opettelemassa juoksemista ihan urheilukentällä. Olen erittäin vahva kanta-astuja, ja voitte vain kuvitella kuinka kipeät mun jalat oli juoksuharjoitusten jälkeen, kun näissähän ei ole minkäänlaista vaimennusta. AUTS! 

Sivuun olen älyttömän tyytyväinen. Siinä on monenlaista paperia päällekkäin (apua, oonko mää pihi, kun piti leikata osasta noista alle tulleista papereista näkymättömiin jäävät alueet pois) ja noita ihania Wyciankalta tilaamiani puukuvioita.



22.9.2013

Tulppaanit ja muut projektit

Vaikka blogi on uinunut ruususen unta kesän ajana, ei se ole tarkoittanut täysin askartelematonta kautta. Projekteja on ollut ja on nytkin työnalla useita, mutta valmistumis aikataulu on ollut pitkä. Pikkuhiljaa pienistä omista ajoista nautiskellen. Näin sen kai voisi sanoa positiivisesti. Välillä kyllä ajatukset valtaa enemmänkin ajatus ajan puutteesta, siitä että ei kertakaikkiaan kerkeä tekemään kaikkea sitä mitä mieli tekisi. Arki ajaa kaiken kivan yli. Ja väsymys vie lopun ajan. Mutta pitää pyrkiä kääntämään asiat positiiviseksi, silloin sitä jaksaa paremmin.

Olen tässä aloittelemassa uutta pidempi kestoista projektia. Tässäkin alla olevassa skräppisivussa voi nähdä pienen siivun tulevaa. Hurahdin ja tilasin itselleni kansion ja siihen pieniin osiin jaoteltuja muovitaskuja. Projektin nimi on Project life. Tästä on hyvä video Becky Higginsin sivuilla. Tätäthän mä olen tehnyt jo varmaan kymmenen vanhana tietyssä mittakaavassa. Olen tykännyt taltioida valokuvia ja liittää siihen tekstiä, kuvia jne. Mun mielestä oli tylsää vain laittaa kuvat kansioon. Halusin ehdottomasti laittaa kuvat pahvisivuisiin albumeihin, lisätä tekstiä, karttoja, piirtää kuvia, lisätä muitakin muistoja. Lasten tultua kuvioihin siirryin niihin "tylsiin" perus albumeihin. Sitten kuulin skräppäämisestä. Luulin että se on jotain erikoista, mutta opin että sehän on juuri sitä mitä olen tehnyt jo tietyssä mittakaavassa jo nuorena. Hurahdin. Nyt sitten tuli eteen tämä project life... pitää kokeilla tätä seuraavaksi.

Tämä uusi projekti on siinä vaiheessa, että pari päivää sitten kannoin postista yli VIISI kiloa askartelutavaraa. Kansion, välilehtiä, pieniä lappuja mielenkiintoisilla teksteillä ja kuvilla. Paljon kivaa. Pitää jossain vaiheessa esitellä asiaa enemmän kunhan pääsen tässä eteenpäin.

Nyt kuitenkin alla on skräppisivu, joka on tullut tässä kesän/alku syksyn aikana. Ihastuin näihin raikkaisiin paperiehin kirjakaupassa. Innostuin pyöreistä kuvioista, raikkaista puhtaista väreistä. Halusin esitellä asian joka ilahdutti meitä keväällä. Tulppaanit. Taisin kasvattaa elämäni ensimmäisen kerran tulppaaneita. Siisi ihan itse. Mielestäni niitä oli 30 syksyllä. Keväällä olin ihan varma että yksikään ei nouse. Mitään ei näkynyt, vaikka kevät eteni. Sitten yks kaks autiossa kukkapenkissä näkyi vihreää. Yksi, viisi, seitsemän... joka aamu piti käydä kurkkaamassa montako on noussut. Perheen kesken järjestettiin jopa veikkausta siittä miten monta tulppaania nousee. Veikkaukset rajoittuivat tietenkin tuohon kolmeen kymmeneen. Minulla taisi itsellä olla pienin arvaus ja tyttärellä täys 30. Mutta kukaan ei voittanut. Sillä kun penkissä oli jo näkyvillä kolmekymmentä vihreää aurinkoon kurottelijaa, niin lisää vain pukkasi. Joku insinööri oli mennyt laskuissaan sekaisin. Tulppaaneja taisi nousta lähemmäs 40. Siinä oli ihmeteltävää.

Kuvassa poikani kastelee tulppaaneja vesipyssyllään. Ihana oivallus nuorelta miehenalulta. Huvi ja hyöty yhdistettynä niin että äitikin tykkää.



21.9.2013

Elossa, mutta tekniikka pistää vastaan

Tekniikka on ihanaa. Kirjoittelin pitkän blogitekstin täynnä pohdiskelua ja mietiskelyä. Ja hupsan kekkaa tekniikka petti ja tämä blogisivusto kaatui tai jotain. Rasittavaa. Inhoan kun tekniikka ei pelaa.


Nyt pitää kerätä murskaantuneet ajatukset kasaan ja koittaa toipua taas tästä tekniikan potkusta takamuksille. Mutta siis juu elossa oon ja olis tuolla taas valmistuneita asioita joita innolla haluaisin päästä esittelemään. Blogista en luovu, vaikka sellaisiakin ajatuksia on välillä käynyt mielessä, kun tämä aika on kortilla ja yleensä tekniikkakin haluaa olla mua vastaan. Mutta palaan pian... enkä nyt tarkoita että puolen vuoden päästä.