Arvonta Paperilla-lehdellä

Paperilla-lehdellä on blogissaan arvonta meneillään. Kävin itse osallistumassa, entäs sinä?

Juhlaviikonlopun satoa

Varsinainen syntymäpäivä viikonloppu jälleen ehtoo puolella. Eilen kävin juhlimassa ystävääni joka oli vuoden aikana toipunut seuraavalle vuosikymmenelle siirtymisestä. Oli ihana tehdä kortti aikuiselle ihmiselle. Ja olen kyllä tyytyväinen tulokseen. Askartelin myös lahjaksi viemälleni suklaalle rasian, mutta valitettavasti huomasin vasta tänään etten muistanut ottaa kuvaa valmiista lopputuloksesta. Pitää ottaa joskus uusiksi ja muistaa silloin kuvata itse tehty lahjapussukka.

Toinen kortti meni ihanalle pienelle neidille joka saavutti eskari-iän. Ihana ilopilleri. Hänelle tein kortin viimeisimmän Paperilla-lehden ohjeita mukaillen. Idea on tuo koritn taittelu hieman normi kortista poikkeavalla tavalla. Oli ihan helppo tapa tehdä hieman monimutkaisemman näköinen kortti. Ja kortin saajan kommenttikin jäi mieleen: "Oi ku kiva, kun tää aukee tälleen".

Muistikirjan uumenista

Hiljaiseloa joo. Ainakin blogirintamalla. Mutta en minä oikeassa elämässä ihan tekemättömänä ole ollut. Arki rullaa, töitä on liikaa... Sille vastapainoksi kehittelin itselleni nopean tavan purkaa luomisen tuskaa. Sain nimittäin joululahjaksi anopiltani tällaisen muistikirjan. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kirjassa on n. 50 sivua ja vuodessa 52 viikkoa. Eli kirjasta tuli minun päiväkirja. Tyyli ei ole perinteinen "tekstiä, tekstiä, tekstiä", vaan joka viikko on lupa piirtää, maalata, leimailla tai jollain muulla tavalla purkaa viikon tuntemuksia/ajatuksia.

 

Kaikkea en tästä kirjastani jaa täällä, mutta tässä pieniä maistiasia siitä minkälaisesta projektista on kyse. Ja tarkoitushan on pitää omaa päätä kunnossa.

 

Mitä tapahtui kuukausi sitten

Ei pidä kuvitella, että kuukausi sitten vietetty ystävänpäivä ja siihen liittyvät kortit olisivat jääneet minulta huomiotta. Ehei, en vain ole niitä saanut tänne blogin puolelle tuotua.

Tällaisia lähti tänä vuonna. Osa hyville ystäville, osa suurena yllätyksenä ihmisille jotka eivät osanneet odottaa postia. Onnistuin yllättämään, ja saamaan siittä hyvän mielen itselleni (ja ehkä jollekin muullekin). Määrällisesti olisi voinut lähteä useampikin kortti, mutta aikapula asetti rajat tälle touhulle.