Popot... hmmm, mistähän tuo sana tulee. Minun korvaani se ei tunnu niin vieraalle, mutta kun kuvasin tätä sivua, mieheni alkoi makustella tuota sanaa hymy huulillaan. Popot, varmaan lapsuudenajan sana. Äiti varmaan tietäisi paremmin. Mutta tuo sana kuvaa mun mielestä hyvin näitä Merrelin kenkiä, jotka mulla on ollu jo useamman vuoden. Ihan lempparit. Nämä on ns. paljasjalkakengät. Eli tuntuu kuin ei olisi kenkiä ollenkaan. Vahvistavat kai jalkapohjan lihaksia. Näillä mä olen kulkenut tämänkin kesän melkeen joka kolkkaan, ellen ole ollut paljain jaloin. Eihän ne ehkä kovin kauniit ole, mutta sitäkin rakkaammat. Täytyy myöntää, että nyt syksyllä piti oikein opetella laittamaan jalkaan välillä hieman asiallisemmatkin kengät kun esim. lähdin töihin.
Yhden asian keksin mihin näitä ei kannata käyttää. Vuosi tai taitaa siittä olla parikin vuotta sitten kävin opettelemassa juoksemista ihan urheilukentällä. Olen erittäin vahva kanta-astuja, ja voitte vain kuvitella kuinka kipeät mun jalat oli juoksuharjoitusten jälkeen, kun näissähän ei ole minkäänlaista vaimennusta. AUTS!
Sivuun olen älyttömän tyytyväinen. Siinä on monenlaista paperia päällekkäin (apua, oonko mää pihi, kun piti leikata osasta noista alle tulleista papereista näkymättömiin jäävät alueet pois) ja noita ihania Wyciankalta tilaamiani puukuvioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Niitä on aina kiva saada.