Vaikka blogi on uinunut ruususen unta kesän ajana, ei se ole tarkoittanut täysin askartelematonta kautta. Projekteja on ollut ja on nytkin työnalla useita, mutta valmistumis aikataulu on ollut pitkä. Pikkuhiljaa pienistä omista ajoista nautiskellen. Näin sen kai voisi sanoa positiivisesti. Välillä kyllä ajatukset valtaa enemmänkin ajatus ajan puutteesta, siitä että ei kertakaikkiaan kerkeä tekemään kaikkea sitä mitä mieli tekisi. Arki ajaa kaiken kivan yli. Ja väsymys vie lopun ajan. Mutta pitää pyrkiä kääntämään asiat positiiviseksi, silloin sitä jaksaa paremmin.
Olen tässä aloittelemassa uutta pidempi kestoista projektia. Tässäkin alla olevassa skräppisivussa voi nähdä pienen siivun tulevaa. Hurahdin ja tilasin itselleni kansion ja siihen pieniin osiin jaoteltuja muovitaskuja. Projektin nimi on Project life. Tästä on hyvä video Becky Higginsin sivuilla. Tätäthän mä olen tehnyt jo varmaan kymmenen vanhana tietyssä mittakaavassa. Olen tykännyt taltioida valokuvia ja liittää siihen tekstiä, kuvia jne. Mun mielestä oli tylsää vain laittaa kuvat kansioon. Halusin ehdottomasti laittaa kuvat pahvisivuisiin albumeihin, lisätä tekstiä, karttoja, piirtää kuvia, lisätä muitakin muistoja. Lasten tultua kuvioihin siirryin niihin "tylsiin" perus albumeihin. Sitten kuulin skräppäämisestä. Luulin että se on jotain erikoista, mutta opin että sehän on juuri sitä mitä olen tehnyt jo tietyssä mittakaavassa jo nuorena. Hurahdin. Nyt sitten tuli eteen tämä project life... pitää kokeilla tätä seuraavaksi.
Tämä uusi projekti on siinä vaiheessa, että pari päivää sitten kannoin postista yli VIISI kiloa askartelutavaraa. Kansion, välilehtiä, pieniä lappuja mielenkiintoisilla teksteillä ja kuvilla. Paljon kivaa. Pitää jossain vaiheessa esitellä asiaa enemmän kunhan pääsen tässä eteenpäin.
Nyt kuitenkin alla on skräppisivu, joka on tullut tässä kesän/alku syksyn aikana. Ihastuin näihin raikkaisiin paperiehin kirjakaupassa. Innostuin pyöreistä kuvioista, raikkaista puhtaista väreistä. Halusin esitellä asian joka ilahdutti meitä keväällä. Tulppaanit. Taisin kasvattaa elämäni ensimmäisen kerran tulppaaneita. Siisi ihan itse. Mielestäni niitä oli 30 syksyllä. Keväällä olin ihan varma että yksikään ei nouse. Mitään ei näkynyt, vaikka kevät eteni. Sitten yks kaks autiossa kukkapenkissä näkyi vihreää. Yksi, viisi, seitsemän... joka aamu piti käydä kurkkaamassa montako on noussut. Perheen kesken järjestettiin jopa veikkausta siittä miten monta tulppaania nousee. Veikkaukset rajoittuivat tietenkin tuohon kolmeen kymmeneen. Minulla taisi itsellä olla pienin arvaus ja tyttärellä täys 30. Mutta kukaan ei voittanut. Sillä kun penkissä oli jo näkyvillä kolmekymmentä vihreää aurinkoon kurottelijaa, niin lisää vain pukkasi. Joku insinööri oli mennyt laskuissaan sekaisin. Tulppaaneja taisi nousta lähemmäs 40. Siinä oli ihmeteltävää.
Kuvassa poikani kastelee tulppaaneja vesipyssyllään. Ihana oivallus nuorelta miehenalulta. Huvi ja hyöty yhdistettynä niin että äitikin tykkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Niitä on aina kiva saada.