Sinne, tänne, tuonne. Siltä on tuntunut viime aikoina. Joka viikko, joka päivä johonkin suuntaan kotona on käyty vaan tankkaamassa joko ruokaa tai unta. No ei ehkä ihan näin rajusti, mutta väsy tässä on tullut. Nyt tuli pakko pysähdys, kun mahatauti kaatoi rouvan vällyjen väliin ja oli pakko vaan olla, kun muuhun ei pystynyt. Se pistää miettimään, kuinka ihanaa on olla kunnossa ja pystyä menemään. Vaikka tämä joulunalus onkin sellaista suhaamista suuntaan ja toiseen, niin onhan siinä kuiten oma tunnelmansakin. Pitää vain osata asennoitua asioihin oikein... sopivassa mittakaavassa. Ei se nyt ole niin vakaavaa jos joku juttu menee mönkään. Eikä ne piparitkaan ihan pakollisa ole. Ja muistaa nauttia. Mietinkin juuri kuinka innolla odotan huomista ja tytön tanssiesitystä joulujuhlassa. Nää on niitä parhaita hetkiä, joista on nautittava niin kauan kuin niitä riittää. Voi kun me kaikki muistettais nauttia niistä iloisista hetkistä, koettais ne suurina hetkinä. Ja ne ikävämmät asiat vois kokea pienempinä, ei niin tärkeinä ja maata mullistavina.
Tässä alla pari kuvaa tapahtumista jotka ovat viime aikoina tuottaneet iloa minulle. Ekaksi työreissu Kööpenhaminaan. Ihana reissu, jossa
kaikki ei mennyt ihan nappiin, mutta seura oli mukavaa ja mieleen jäi mukavia muistoja. Ja jälkimmäisenä joulumyyjäiset joihin lähdin ystäväni houkuttelemana. Seura oli jälleen ensiluokkaista ja oli ihana seurata ihmisvilinää
(ei muistella sitä että koruja meni kaupaksi tasan 1 kappale, ja senkin osti työkaveri).
Ihanaa joulun odotusta! Ja positiivista elämänasennetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Niitä on aina kiva saada.